Mosaiikkia

Kevään viimeisenä aiheena oli mosaiikkityöt. Etukäteen en ollut kovinkaan ihastunut aiheesta, en ole koskaan aiemmin mosaiikkitöitä tehnyt. Enkä ihan tässä ensimmäisen harjoitustyön aikanakaan vielä aiheeseen ihastunut.
Ensiksi tehtiin siis joku pieni ja helppo tasotyö. Halusin tehdä sydämen muotoisen pannunalustan, sahasin pohjalevyn kotona hiihtolomaviikolla.
Mosaiikkejahan oli tosi paljon valittavaksi. Päädyin kuitenkin valitsemaan keittiöön sopivaa sinistä ja valkoista. Siniset pienet neliöt käytin siltään reunustamiseen, isompia luonnonvalkoisia neliötä leikkasin pienemmiksi, yhden palasen aina neljäksi.
Tämä työ oli aika nopea tehdä, kun mosaiikit sai vaan suoraan liimata pohjalle ja sitten vaan myöhemmin tehtiin saumaus.
Sinänsä tämä harjoitustyö oli tarpeellinen, tässä opin ainakin sen että pienen tilan täyttäminen ei ole kovin helppoa, siis tuon sinisen rinkulan sisusta. Tämä toteamus vaikutti myös varsinaisen työni suunnittelemisessa.

Mosaiikkipaloja pengastaessa ihastuin kuitenkin pyöreäreunaisiin soft glass -paloihin. Olisin tietysti halunnut ihan pinkkiä, mutta sitä lähinnä saatavilla oleva väri oli tämä punainen. Näissä oli monia muotoa, erilaisia kolmioita ja kahta kokoa neliöitä. Näiden lisäksi halusin työhöni myös hiukan lasipintaisia paloja. Ne oli pieniä neliöitä jotka leikkasin sitten keskeltä kahtia suorakaiteiksi.




Aiheena meillä oli puutarhaan tuleva mosaiikilla päällystetty veistos, jonka runko tehtäisiin kanaverkosta muotoilemalla. Aika nopeasti minulle tuli idea ripustettavasta, pulleasta sydämestä, jonka päällystäisin noilla punaisilla soft glass -paloilla.
Ihan ensiksi siis piirsin paperiin muotoa jonka mukaan leikkasin palat kanaverkosta. Muotoilin paloja hiukan pulleiksi ja kiinnitin ne reunoistaan vastakkain, niin että väliin tuli sanomalehtiä pitämään muoto pulleana.
Ylös ripustuslenkiksi laitoin ruuvisokan.

Seuraavan työvaiheen unohdin valitettavasti kuvata. Siinä kanaverkko päällystettiin kipsinauhalla. Kipsinauha on siis samaa jota käytetään ihmisten kipsaamiseen; se kastellaan vedessä ja asetellaan paikalleen ja se kuivuu aika nopeasti.
Kipsinauhan päälle laitettiin seuraavalla kerralla tasoitetta, sillä peitettiin koko pinta ja pyrittiin saamaan alta kuultavat kanaverkon kohoumat piiloon.

Sen kuivuttua saikin aloittaa mosaiikkien kiinnittämisen. Päädyin tekemään peilipalasista reunan ympäri kiertävän kapean nauhan. Peilipalat liimattiin tavallisella liimalla, ettei niiden peilipinta vahingoitu ajan saatossa.

Sitten päästiinkin oikein itse asiaan, tämä oli mielestäni se kaikista mukavin työvaihe.  Tykästyin kovasti näihin pyöreäreunaisiin paloihin ja tässä vaiheessa suhtautumiseni koko mosaiikkityöhön muuttui. Tämähän oli tosi mukavaa, ihan kuin palapelin kokoamista. Näitä pyöreäreunaisia kun ei siis voi pilkkoa palasiksi, vaan aina pitää vain etsiä juuri sopivat palat.
Tätä tein yhden puolen kerrallaan ja ensimmäisen puolen valmiiksi saatuani ei olisi millään malttanut jättää työtä kuivumaan seuraavaa kertaa varten.

Viimeisenä työvaiheena olikin sitten sumalaastin levittäminen. Tämä oli myös ihan mukava työvaihe. Työn ulkonäkö muuttui tässä yllättävän paljon. Laastia siis vaan levitettiin ja paineltiin saumoihin ja hetken kuivahtamisen jälkeen kiillotettiin laastit pois mosaiikkien pinnoilta.

Täytyy sanoa että lopputulokseen olen sitten erittäin tyytyväinen! Tämä todellakin ihastutti minut mosaiikkitöihin ja saa nähdä jospa joskus teen vielä jotain muutakin. Lähinnä nyt mieleen tuli jonkin pöytätason päällystäminen. Ja ehdottomasti noilla soft glass -paloilla!

Veistoksenhan oli tarkoitus tulla puutarhaan, mutta meillä ei ole puutarhaa ja talon räystääseen ripustaminenkaan ei oikein ollut vaihtoehto. Siksi sydän päätyikin ainakin tässä vaiheessa tallin seinälle, siellä oli sopivasti valmiina tuollainen lyhdynkannatin johon sen nyt laitoin. Voi olla että paikka vielä vaihtuukin jonnekin muualle, mutta olkoot nyt tässä. En suunnitteluvaiheessa hoksannut sitä, että jos sydämen ripustaa jonnekin ulos seinälle, se todennäköisesti heiluu tuulessa ja voi hakkautua rikki jos vieressä on seinä.

Keppihevonen

Kolmas valitsemani Ouran lyhytkurssi tältä keväältä oli keppihevoskurssi. Ihastuin mallina olleeseen keppariin, erityisesti sen hassu Fantti-langasta tehty harja ihastutti, samoin langasta tehdyt silmäripset.

Omaan keppariin valitsin väriksi luonnonmustan. Samoin harjaksi laitoin mustaa, mutta kepin maalasin pinkiksi.
Kepparin pää tehtiin siis huovuttamalla aidosta lampaanvillasta. Villaa neulahuovutettiin aluksi kaksinkertaisesta retkipatjasta tehdyn muotin päälle. Myös silmät laitettiin esihuovasta neulalla nakuttamalla paikalleen.

Pikku-Tanya

 

Taakse harjan alle tein pinkin sydämen, mutta se upposi niin hyvin mustaan villaan ettei paljoa valmiina erottunut. Ompelin sen ympärille sitten vielä langasta kierroksen.

Huovutus tapahtui siis ensiksi neulaamalla, sen jälkeen jatkettiin märkähuovutuksella hyttysverkon läpi. Kun pinta oli hiukan huopunut, käärittiin työtä bambuverhon väliin ja jatkettiin huovutusta rullaamalla.
Korvat tehtiin leikkaamalla valmiista huopalevystä palat ja päällystämällä ne neulaamalla pään väristä villaa. Rullausvaiheessa myös korvat laitettiin mukaan huopumaan.
Kun huovutus näytti hyvältä, leikattiin kaulan kohdalle aukko josta muotti otettiin pois ja jatkettiin vielä vähän käsin hinkkaamalla taivekohtia. Lopuksi työ huuhdeltiin hyvin ja pintaa tasoitettiin kaulimalla. Lopuksi pää täytettiin kevyesti sanomalehdillä ja jätettiin kuivumaan.

Viimeistelyssä ommeltiin silmien napit ja korvat paikalleen, sitten ihan vaan langalla silmäripset ja suu. Pää täytettiin tiiviisti vanulla ja laitettiin kaulaa täyttäessä mukaan keppi. Kepin päähän naulattiin pilttipurkin kansi, että se pysyisi hyvin paikallaan. Alareunan aukko ommeltiin sitten umpeen ja lopuksi ommeltiin harja yksi fanttilanka kerrallaan paikalleen.

Kankaanpainantaa

Vuoden alussa alkoi uusi aihe, kankaanpainanta. Tai ei pelkkää painantaa vaan myös muuta värjäystä ja kuviointia. On tehty kokeilutilkkuja eri tekniikoilla ja harjoiteltu värien sekoittamista. Ensimmäisellä kerralla tehtiin paksumpaan painopastaan ja toisella kerralla ruiskuemulsioon.
Painopastalla tehtiin värikokeiluja, itse tein nämä harmaa-musta sävyiset palat. Näitä tehtiin sekä valkoiselle puuvillakankaalle että pellavakankaalle.
Nämä malliväripalat jaettiin sitten kaikille.

Monta tekniikkaa olin jo joskus aiemminkin kokeillut, mutta laatalla painaminen oli uutta. Tämä monotypia oli todella mielenkiintoinen tekniikka ja tykkäsin ainakin tekemieni kokeilutilkkujen lopputuloksesta. Kangasväriä siis levitetään erilaisilla tekniikoilla keramiikkalaatalle ja painetaan siitä sitten kankaalle.
Tein kaksi kokeilua, oranssiin tuputin värin superlonilla ja sitten poistin väriä kapealla siveltimellä kiemuraisia uria tehden.

Toisen tein violetilla, siihen vetelin laineisia kuvioita superlonilla, tästä tuli jännä kolmiulotteinen vaikutelma.

Erilaisilla esineillä kokeiltiin tehdä kuvioita kankaalle. Tässä siis painopastaan tehty väri.

Vasemmalla ylhäällä mustat pisteet on tehty haarukalla, siniset täplät legopalikalla. Siniset pienet ympyrät on tehty kynällä, ruutumainen kuvio papiljotilla pyörittämällä. Oranssit pienet pisteet tuli kynsiharjasta.

Kokeilimme myös vehnäjauhobatiikkia. Tätä tekniikka olen joskus kauan sitten kokeillut, mutta silloin käytin silkkivärejä. Tässä vasemmanpuolimmaisessa on pullosta pursotettua taikinaa ja oikeanpuolimmaisessa on mukilla painettu ensiksi taikinaan ja sitten kankaalle.


Lisäksi kokeiltiin erilaisia estojuttuja kontaktimuovin ja paperista leikattujen kuvioiden avulla. Ruiskuemulsioväri imeytyi kankaaseen kontaktimuovikuvion alle, mutta painopastalla tehden kuvio jäi näkyviin.

Tässä oikeanpuolimmaisessa tilkussa myös foliopainantakokeilu.

Kokeiltiin myös aurinkovärjäystä, tein kaksi palaa joissa toisessa muovista leikattuja sydänkuvioita ja toisessa vain koko tilkku rypistettynä.


Tuosta rypistetystä pinnasta tuli mielestäni tosi kiva.

Sitten aloimme suunnitella sitä varsinaista työtä. Siinä piti käyttää kahta erilaista tekniikkaa, eli tausta käsitellä jotenkin ja sitten painaa siihen jotain. Painatuksessa ei saanut käyttää sabluunaa, vaan leimasinta jonka voi tehdä joko linosta kaivertamalla tai pressprint-levystä. Päädyin jälkimmäiseen.
Työn piti olla sarja ja sisustukseen sopiva.

Aiheeksi valikoitui melko nopeasti heppa. Tässä suunnitelmaa. Ajattelin siis tehdä kaksi pystymuotoista taulua.

Hepan muodon otin piparkakkumuotista. Koska halusin tehdä hevosen peilikuvana, sopi pressprint-levy siihen hyvin kun sitä voi käyttää molemmin puolin leimasimena. Kahvaksi laitoin taitetun maalarinteipin joten sen sai helposti irrotettua.

Tein painatusta varten harmahtavan painovärin johon käytin peittävää valkoista painopastaa. Tein muutamia painatuskokeiluja.

Taustaa varten tein kokeilun johon laitoin pari muovista leikattua tähteä siniselle ruiskuemulsiolla värjätylle pohjalle. Muovikuvioista tuli siis aurinkovärjäys, kun väri pakeni nopeammin kuivuville alueille, pois muovin alta.

Tässä kokeilin sitten painatusta tuolle pohjalle. Totesin että tämä toimii.

Tein sitten varsinaista työtä varten samalla tekniikalla taustakankaan, johon laitoin yläosaan muovista leikattuja tähtiä. Tein toisen kokeilunkin suolavärjäyksellä mutta siitä ei mielestäni tullut tarkoitukseen sopivaa.

Alunperin haaveilin tekeväni heppoihin jotain kolmiulotteista, harjat ja hännät. Tein useita kokeiluja testipalaan, mutta en vain saanut niistä kauniin näköisiä vaikka kokeilin erilaisilla langoillakin. Joten päätin jättää ne sitten pois.

Leikkasin palat kotona oikeaan kokoonsa ja ompelin reunat saumurilla.

Kankaat laitettiin mittojen mukaan leikattuihin levynpalasiin. Laitoin kankaiden alle etupuolelle ihan ohutta pehmikehuopaa.

Tässä taulut valmiina.

Kankaanpainannasta: http://www.uiah.fi/virtu/materiaalit/kankaanpainanta/index.html

Kuvansiirto

Kevään toisella vapaavalintaisella lyhytkurssillani tehtiin kuvansiirtoa puulevylle. Meillä kävi tammikuussa valokuvaaja ottamassa kivoja talvisia kuvia poneista, joten mulla oli ihan valinnan vaikeus kuvissa. Alunperin oli tarkoitus tehdä vain yksi taulu, mutta vaikean valinnan takia niitä tulikin sitten kaksi. Ja samalla vaivallahan ne siinä tulivat.
Kuvat tulostettiin lasertulostimella peilikuvina ihan tavalliselle tulostuspaperille. (tämä tehtiin Ourassa valmiiksi, vein vain kuvat muistitikulla)
Koivuiset liimapuulevyt oli tilattu valmiiksi 20x20 ja 20+29 cm kokoisina. Niiden reunat kierrettiin ensiksi maalarinteipillä ja sitten pinta siveltiin liimalakalla. Sen päälle laitettiin kuva tulostuspuoli levyä vasten. Sitten päälle laitettiin suojamuovia ja rullattiin kumitelalla niin että paperi meni tiiviisti levyä vasten. Vähän tuli toiseen ryppyä ja liimaakin meni väärään väliin. Sitten pyyhittiin ylimeneviä liimoja pois ja irrotettiin suojana olleet maalarinteipit. Taulut jätettiin kuivumaan seuraavaan kertaan.
Sitten paperia kostutettiin sienellä ja alettiin hiomaan sormenpäillä niin että paperikuidut hiertyivät pikku hiljaa pois. Välillä kuivattiin ja sitten taas tuli valkoista kuitua lisää esiin.
Kun kaikki paperi oli pois, jäi vain tulostinmusteet kiinni lakkaan. Lopuksi taulut vahattiin kevyesti.

Neliön muotoinen taulu ei ole vielä löytänyt paikkaansa, mutta suorakaiteen muotoisen vein töihin ja siitä on jo muodostunut minulle ns. voimakuva. Jotenkin sitä katsomalla tavoitan sen onnellisen olon joka minulla oli kuvaa ottaessa. :)

Linkki talteen. http://www.avoinmuseo.fi/craftmuseum/kasityonurkka/ohje.php?id=41

Nipsukukkaro

Vapaavalintaisiin opintoihin voi ottaa Ouran lyhytkursseja. Tämän kevään kurssivalikoimasta ilmoittauduin kolmelle kurssille, joista ensimmäisen aiheena oli nipsukukkaro.

Mallikukkarot oli tehty painamalla leimasinkuvioita pellavakankaalle, mutta itse en halunnut tehdä painatusta vaan otin kotoa mukaan pellavakankaan lisäksi tilkkutyökankaista leikkaamiani kuvioita ja valitsin kukkaroon laitettavaksi kissankuvatilkun. Tilkun kiinnitin liimaharsolla ja sen lisäksi vielä ompelemalla reunasta.
Kukkaron tekeminen oli ihan mielenkiintoista ja olen tyytyväinen lopputulokseen. Ehkä olisi kannattanut kuitenkin pestä tuo kangas etukäteen, se olisi voinut pehmentää sitä. Tykkään kukkaron mallista, erityisesti tuo laskos on hyvä kun se tuo kukkaroon tilavuutta.

Nipsut kiinnitettiin ompelemalla ja tässä työssä ehkä mulle tarpeellisinta oppia olikin juuri tuo nipsun kiinnitys. Mulla on jossain laatikossa jemmassa kauan sitten jostain ostamani nipsu, jospa sekin tulisi vielä joskus käytettyä kun nyt tiedän miten se kiinnitetään.

Pipaa

Pipo tuli valmiiksi. Yksistään siinä ei paljon ollut palapeli-teemaa, siksi mietin että teen siihen jonkin kukan tms. Tilasin kahta eri paksuista heijastinlankaa ja niistä paksummasta kokeilin virkata kukkia ja sydäntä. Perhostakin oli tarkoitus kokeilla, mutta se on vielä tekemättä.


Aika jäykkää virkattavaa tuo heijastinlanka oli, mutta onnistui kuitenkin. Ensiksi tuli aika pieni ja jäykkä kukka. Tein sitten toisen hiukan isommalla koukulla ja pidempänä ja siitä tuli sitten aavistuksen isompi. Kukan taakse ompelin rintaneulan, jolla sen sai kiinnitettyä pipon taitteeseen.

Yritin kuvata pipoa myös vähän hämärässä että tuo heijastinominaisuus näkyisi paremmin, mutta en oikein onnistunut... Testikäytössä tämä pipo ei ole vielä ollut. Mutta noin yleensä ottaen olen tyytyväinen, pipo onnistui mielestäni ihan kivasti. Kerroksia siihen piti tehdä enempi kuin kirjan ohjeessa oli, että pituus riitti pääni ympärille. En tiedä sitten oliko sillä niin paljon vaikutusta, että tuo tumma lanka ei ollut sitä MyBoshi-lankaa jolle ohje oli tarkoitettu. Sitä tummaa lankaa jäi vain metrin verran, eli isompaa ei enää olisi voinut tehdä.










Olin kovasti kiinnostunut myös toisesta mallista, mutta siihen löysin vain netistä kuvan mutta en mallia. Ourassa oli kuitenkin ohje samanlaiseen malliin ja sitä sitten aloittelin kun ensimmäinen pipo tuli valmiiksi. Tämäkin on MyBoshi -langoista. En tiedä oliko ohjeessa jotain erikoista vai enkö vain ymmärtänyt sitä oikein. Jälkimmäinen vaihtoehto on hyvin mahdollinen. Joka tapauksessa jouduin soveltamaan ohjetta kun korkeat ja matalat kohdat raidoissa ei olisi muuten täsmänneet. Noin pipon puolivälissä heitin ohjeen kokonaan pois ja aloin soveltaa täysin vain testailemalla pipoa päähäni. Ihan aavistuksen verran liian iso piposta kuitenkin tuli. Pinta oli myös epätasainen, korkeat raidankohdat pullottivat. Mutta kun kastelin pipon ja taputtelin sen tuohon styroksipäähän niin se tasoittui. Tässä pipossa olen erityisen tyytyväinen väreihin. Aniliininpunainen, pinkki ja harmaa toimivat mielestäni tosi hyvin yhteen.

Suunnittelupaperissani oli myös yksi neonvärinen raidallinen pipo. Tilaisin siis yhteensä 6 kerää MyBoshi -lankaa ja puolet niistä neonvärisiä. Koska oranssia jäi tuosta ensimmäisestä piposta, päätin käyttää sen lopun tähän. Keltaista oli kokonainen kerä, mutta se loppui kesken ja alareunaan laitoin sitten tuosta edellisestä piposta jäänyttä harmaata. Tätä pipoa olen jo pitänytkin tallipipona ja olen tyytyväinen tähän. Istuu hyvin päähän. Tähän ohje oli ihan peruspipo siitä MyBoshi -kirjasta, raidoituksen vaan päätin itse.

Viimeisellä kerralla ennen joulua Ourassa haksahdin ostamaan tarjouksessa ollutta Dropsin Andes -lankaa. Se on 65% villaa ja 35 % alpakkaa. Tuntuu käteen pehmeältä. Mieheni tarvitsi uutta pipoa ja ajattelin että jospa saisin tästä langasta aikaiseksi. Tuosta edellisen neonvärisen pipon onnistumisesta innostuneena aloitin sitten heti seuraavana iltana pipoa. Mustaa lankaa oli vain yksi 100 g kerä enkä ollut varma riittäisikö se, joten otin raitalangaksi valkoista.  Ostin myös tummanpunaista kerän, mutta siitä en ole vielä mitään tehnyt.

Tämä pipo kelpasi miehelle. :)

Se lukuvuoden viimeinen kerta tehtiin vapaavalintaisia jouluaskarteluita. Päätin tehdä lasiputkista tehtävää himmelikranssia. Valitsin lyhyemmän vaihtoehdon lasiputkista. Kranssin tekemiseen meni pari tuntia ja mielestäni siitä tuli ihan kiva. Voi olla että menee joululahjaksi, kun ei itsellä ole tuolle oikein paikkaa ja lasiputkia riittää vielä toisenkin samanlaisen tekemiseen. Tätä oli mukava tehdä, samanlaisia yksiköitä vaan 11 kp peräkanaa ja sitten yhdistettiin renkaaksi ja laitettiin vielä väleihin putket. Tätä oli Ourassa myös mehupilleistä tehtynä mutta minusta tämä lasiversio oli kivempi. Oli muuten aika vaikea valokuvattava.

Käsityöopintoihin kuuluu myös vapaavalintaisia opintoja. Niihin voi ottaa kursseja Ourasta tai kansalaisopistosta. Tämä syksy on hujahtanut niin vauhdilla ohi että en ehtinyt ja saanut aikaiseksi mennä mihinkään. Kunnes viime hetken paniikissa huomasin viimeisen mahdollisen kansalaisopiston kurssin jonka aiheena oli rottinkivalokranssit. Niin sitten vietin yhden lauantaiaamupäivän punoen kaaospunontatekniikalla tätä.

En ole aiemmin kaaospunontaa harrastanut ja täytyy tunnustaa että ei ollut mun juttu tuo. Tykkäisin enempi järjestelmällisestä ja säännönmukaisesta tekemisestä. Mutta lopputulos tässä on kuitenkin ihan ok. Mukaan sai ostaa myös kranssiin sopivat valot ja ne ovatkin tosi kirkkaat. Laitoin kranssin ensiksi yövaloksi sängyn viereen, mutta parin huonosti nukutun yön jälkeen se piti siirtää kauemmaksi.