Pannunalusta

Syksyn viimeisenä aiheena oli pannunalusta. Tekniikka oli täysin vapaa, mutta pannunalustoja piti olla vähintään kahdelle astialle, eli joko kaksi tai useamman sarja, tai sitten isompi.
Aloin heti ideoimaan, että käyttäisin materiaalina vanhoja farkkuja. Muodoksi ajattelin pyöreää, 3 ympyrää jotka ommellaan peräkkäin ja keskinnäinen on suurempi kuin reunimmaiset, eli se olisi kolmen kattilan pannunalunen. Suunitelmana oli leikata farkut kapeiksi suikaleiksi, kierittää suikaleita narun ympärille ja sitten kierittää päällystettyä narua kiekoiksi ja ommella kierrokset toisiinsa ompelukoneella. Alkuvaiheessa epäilin ainoastaan sitä, että tuleeko farkulla päällystetystä narusta liian paksu ompelukoneella ommeltavaksi.
Leikkasin siis farkut suikaleiksi lahkeista pitkittäin, eli kuteen suuntaisesti. Kun sitten aloin kiertämään kangassuikaletta narun ympärille, huomasin pian ongelman. Koska farkku on aika paksua ja kerrokset piti laittaa limittäin toistensa päälle, alkoi siihen nopeasti tulemaan ryppyjä. Jos kangas olisi leikattu viistosti langansuuntaan, se olisi venynyt varmasti sen verran ettei ryppyjä olisi tullut. Mutta koska farkuista on mahdoton leikata pidempää suikaletta viistosti, en voinut ongelmalle oikein mitään.
Sitten olikin vain kaksi vaihtoehtoa, joko pitää kiinni mallista tai materiaalista. Päädyin siihen että haluan pitää kiinni materiaalista ja niinpä aloin suunnitella uutta mallia. Mietin millä muulla tekniikalla saisin työstä paksun ja lämpöä eristävän ja päädyin chenilletekniikkaan. Muodoksi päätin pitkän suorakaiteen, johon mahtuu ne kaksi kattilaa vierekkäin.
Leikkasin farkusta 4 kpl saman kokoisia suorakaiteita ja vielä lisäksi tukihuovasta yhden hiukan pienemmän suorakaiteen. Ompelin yhden farkkukerroksen vapaalla kiemuratikkauksella tukihuopaan kiinni. Sitten pinosin loput 3 kerrosta päällekkäin ja ompelin kerrokset kiinni kauttaaltaan suoralla ompeleella niin että ensiksi muodostui iso sik-sak -kuvio ja sitten siitä tasaisin välimatkoin ompeleen joka puolelle pinta täyteen. Käytin paininjalan reunaa apuna ommelten etäisyyden pitämiseen.

Kun sain ompeleet tehtyä, leikkasin saksilla kaksi päällimmäistä kerrosta farkkua ompeleiden välistä. Sitten ompeli kerrokset reunoista yhteen ja kanttasin reunan ohuemmasta puuvillakankaasta leikatulla kantilla. Valitsin puuvillakankaan värin farkkuun sopivaksi. Pelkäsin vähän kuinka ompelukone selviää tämän paksun reunuksen ompelemisesta ja siksi mitoitin sisällä olevan tukihuovan niin että se jäi reunoista vajaaksi eikä siten tullut tämän ompeleen kohdalle.

Kun ompelut oli valmiit, heitin työn pyykkikoneeseen pyörimään, että chenilleleikkaukset rispaantuisivat ja työ pörhistyisi. Sitä ei kuitenkaan mielestäni tapahtunut tarpeeksi ja niinpä hankasin vielä työtä juuresharjalla. Lopputuloksena on aika paksu ja pörheä, hyvin lämpöä eristävä alusta.