Makramee

Käsityökoulun perusopintojen viimeinen opiskeltava tekniikka oli makramee. Sehän on nyt kovasti pinnalla ja muotia. En ole varsinaista makrameeta harrastanut aiemmin, mutta täysin samoja solmuja olen tehnyt paracord-naruun kun olen tehnyt poniriimuja.
Tehtävänä oli suunnitella ja valmistaa jokin sisustustuote makramee-tekniikalla. Vapaata seinätilaa minulla ei edelleenkään ole, joten mitään seinälle ripustettavaa en tekisi. Ajatukset muotoutuivat sitten siihen, että yrittäisin tehdä jotain pyöreää työtä, josta voisi tehdä pyöreän koristetyynynpäällisen. Tai sitten saman työn voisi olla pyöreä pöytäliina. Ajatus oli, että aloitan työtä metallirenkaan ympärille ja lisään sitten matkan varrella lisää naruja kun työn ympärysmitta kasvaa. Mitään sellaista mallia en kuitenkaan löytänyt valmiina, joten oli kokeiltava toimiiko se.
Tässä kuvia kokeilutyöstä.

Harjoitustyön tekeminen oli hyvä juttu. Huomasin siinä, että työstä ei tule ollenkaan sellainen kuin ajattelin, raot eivät näytä kauniilta noin tasona. Vasta jos työn nosti kupiksi, avautuivat raot nätisti. Mutta tajusin siis että tämä rakenne ei vaan toimi ja hylkäsin koko suunnitelman.

Aloin miettiä sitten jotain ihan muuta. Pinterestiä selatessa löysin päällystettyjen lasipurkkien kuvia ja niistä otin sitten vaikutteita ja päätin tehdä jotain sellaista. Sisustusesinehän tuollainen purkkikin on.
Etsin kirpputoreilta sopivaa lasipurkkia mutta ei vaan tuntunut löytyvän. Mitään kallista oikeasti vanhaa narupurkkia kun en halunnut ostaa. Mutta sitten hoksasinkin, että meillä oli kotona jo valmiina sopiva purkki. Se oli kannellinen karkkipurkki, josta sitten liottamalla irrotin etiketin.
Sopivaa ohutta lankaakin etsin tovin, mutta sitten löytyi melkeinpä "lottovoitto". Hehkuvan pinkki muurausnaru! Naru oli oikein sopivaa tähän työhön ja ennen kaikkea upean väristä.

Tein työtä varten suunnitelman paperille. Suunnitelmana oli, että tekisin ensiksi alekkain samoille kohdille kaksoistasosolmuja, sitten koko purkin ympäri kierroksen kohosolmuilla ja alimmaiseksi kaksoistasosolmuilla kolmiot joiden alapuolelle hapsut jää vapaasti roikkumaan. Työn edetessä huomasin kuitenkin, että suunnittelemiani kolmioita piti kaventaa, ettei ne tulisi ihan purkin alas saakka. Samoin huomasin että kolmioiden alareunaan kannattaa vielä tehdä kohosolmut niin narut jakautuvat tasaisesti hapsuiksi.

Solmin siis ensiksi kaksinkertaisen narun purkin yläreunaan ja kiinnitin siihen 48 kaksinkertaiseksi taitettua narua aloitussolmulla. Suunnittelemani kuvio piti olla 8:lla jaollinen, niin että tulisi kuusi kolmiota. Käytin aloitusnarun päiden kiinnittämiseen liimaa, koska en halunnut siihen paksua solmua.

Lasipurkissa oli pieni pykälä ja tein noita yläosan suoria pötköjä siihen saakka ja pykälän alapuolelle sitten kierroksen kohosolmua. Kohosolmuja varten laitoin erillisen narun purkin ympäri.

Totesin että kolmioiden jälkeen narujen päät eivät laskeudu kauniisti ja siksi päädyin tekemään myös niiden alapuolelle vielä kohosolmut.

Tässä solmeilut valmiina, lopuksi sidoin vielä hevosenhäntäsolmut kolmioiden kärkiin ja leikkasin narun purkin alareunan kanssa tasan.

Ja tässä valmis purkki kannen kanssa. Olen ihan tyytyväinen tähän työhön. Tätä oli mukava tehdä ja erityisesti tykkäsin tästä materiaalista ja sen väristä.

Lyhytkurssi joulutähdet

Ennen joulua osallistuin lyhytkurssille, jossa tehtiin tällaisia koristetähtiä jouluksi. Pohjana on styroksitähdet ja niiden päälle liimattiin vanhoista kirjansivuista leikattuja palasia. Myös pinta päällystettiin liimalla. Kun liima oli kuivunut, tehtiin yhteen sakaraan reikä ja pujotetittiin ripustusnauha ja siihen koristeeksi puuhelmi. Nämä oli aika nopeita ja mukavia tehtäviä.
Tein nämä kaksi erikokoista tähteä ja näistä suurempi meni joululahjaksi.

Tuftattu nukkatyö

Syksyn viimeisenä aiheena oli tuftaus. Minulla ei ollut siitä mitään aiempaa kokemusta. Tuftauslaite vaikutti kiinnostavalta ja tekniikka jollain tavalla hauskalta.
Työn suunnittelun lähtökohtana piti olla joku tarina, runo, laulu tai loru.
Olen jo pitkään miettinyt että haluaisin tehdä jollain lailla pääsiäisruohoa muistuttavan, pöydällä pidettävän työn. Tässä tekniikassa näin sitten mahdollisuuden toteuttaa tuon ajatuksen. Seinätekstiilille minulle ei olisi paikkaa, mutta pöydällä pidettävä pienehkö kausitekstiili voisi löytää paikkansa. Näistä ajatuksista muotoutui sitten heti työn muodoksi pitkä kapea suorakaide, jota voisi pitää ruokapöydän keskellä. Samoin myös värimaailma oli luonnollisesti vihreä. Koska pelkkä vihreä olisi ollut liian yksinkertainen, päätin käyttää myös hieman keltaista.
Nämä ajatukset oli sitten jo valmiina, kun mieleen tuli laulu joka voisi tähän työhön liittyä. Se on pääsiäisvirsi, jonka sanat alkavat "Käy yrttitarhassa polku". Ajattelin että keltaisesta voisi siis muodostua se polku vihreän keskelle. Värinumerot ovat keltainen 1171 ja vihreät 3611 ja 3613. Halusin käyttää vihreässä kahta eri sävyä niin että pinnasta tulisi elävä.
Työn kooksi päätin 15x55 cm ja se mahtui suorakaiteen malliseen tuftauskehykseen.

Piirsin työn suunnitelman ensiksi paperille ja sitten pohjakankaalle. Pohjakankaan olin leikannut hiukan kehikkoa suuremmaksi ja ommellut siksakilla kankaan reunat. Pingotin kankaan kehyksen piikkeihin.

Aloitin tuftauksen tekemällä keltaisella langalla "polun" työn keskelle. Käytin kolminkertaista lankaa ja kaikki langat samaa keltaisen sävyä. En tehnyt kovin pitkää nukkaa ja päätin jo tässä vaiheessa että tulen jättämään langan lenkeille enkä leikkaa nukkaa auki.

Tuftaus tapahtui työn nurjalta puolelta ja oli jännää sitten katsoa miltä se näyttää. Kun sain keltaisen polun valmiiksi, aloitin reunasta päin täyttämään vihreällä värillä. Käytin kahta tummanvihreää lankaa ja kolmas lanka vaaleampaa sävyä.

Sain työn ensimmäisellä tuftauskerralla tähän pisteeseen, kun tummempi vihreä lanka loppui. Seuraavan viikon aikana ehdin elää tämän työn suhteen epätoivon hetket, kun selvisi että samaa sävyä ei saa enää ollenkaan lisää. Ehdin jo suunnitella että puran koko työn ja teen suorakaiteen sijasta ympyrän jonka aloitan keskeltä ja jatkan spiraalina ulospäin niin kauan kuin langat riittää.

Lankaa kuitenkin löytyi hieman eri sävyä ja päätin purkaa vain toisen vajaaksi jääneen puoliskan. Korvasin sitten uudelleen aloittaessa toisen tummanvihreän langan tällä hieman eri sävyisellä ja lopputuloksesta sitä ei oikeastana huomaa. Tässä valmis tuftaus nurjalta. Tässä vaiheessa korjailin muutamia liian pitkiksi tulleita lenkkejä vetämällä niitä hiukan nurjalle.

Seuraavaksi tausta liimattiin maitoliimalla, niin että lenkit eivät pääse enää purkautumaan. Liima kuivui todella nopeasti siveltimeen ja tämä vaihe ei ollut ollenkaan mukava muutenkaan.

Liiman kuivumisen jälkeen työ irrotettiin kehikosta ja reunat leikattiin muutaman sentin levyisiksi ja huoliteltiin taas ompelukoneompeleella. Reunat taitettiin nurjalle ja kulmat ommeltiin siistiksi käsin.

Valitsin taustakankaaksi harmaan pellavakankaan, jota löytyi omista varastoistani. Ompelin sen käsin reunoista kiinni pienillä pistoilla. Koska työ on pöydällä pidettävä, siihen ei tarvinnut miettiä mitään ripustuskujaa tms.

Tässä työ valmiina. Olen ihan tyytyväinen tähän, siitä tuli hyvin sellainen kuin olin suunnitellutkin. Tämä tekniikka oli mukava, vaikka aluksi tuntui niin jännittävältä että melkein henkeä salpasi. :) Selkäkin meni jumiin tuftauslaitteen käyttämisestä, joten oli ihan hyvä etten tehnyt työstä tämän suurempaa.
Tätä työtä tehdessä opin ainakin sen, että lankaa kannattaa varata varmasti riittävästi jo ennen kuin aloittaa työtä. Tässä tosin oli todella vaikea arvioida paljonko lankaa kuluu.