Juhlat

Ensimmäisenä syksyn teemana oli juhlat. Tekniikka oli vapaa, mutta materiaaleihin piti valita jokin kolmesta kankaasta; valkoinen tai luonnonvärinen pellavakangas tai valkoinen puuvillakangas.
Ensimmäiseksi mietittiin erilaisia juhlia ja mitä niihin kuuluu ja mitä tekstiilejä niissä on ja millä tekniikoilla niitä voisi tehdä.

Minulla ensimmäiseksi mieleen tuli jotain itsenäisyyspäivään = siniseen liittyvää ja toisaalta myös vappuun ja värikkyyteen liittyvää. Lähdin kuitenkin ensimmäiseksi suunnittelemaan itsenäisyyspäiväksi painettua kaitaliinaa. Piirsin "hulmuavan" siniristilipun ja valmistin siitä leimasimen. Sekoittelin painoväriä ja sain aikaiseksi sopivan sinisen jolla tein koepainatukset ja olin tyytyväinen lopputulokseen.

Leikkasin sitten pellavasta sopivan kokoisen kankaan ja aloin painamaan. Piirsin suunnitelman kuvioiden järjestyksestä paperille ja se näkyi hyvin kankaan läpi ja helpotti kohdistamista. Pääsin parin painatuksen jälkeen oikein flow-tilaan ja en keskittynyt kunnolla ja niinhän siinä kävi, että yksi kuvio tuli väärin päin! Sitiä huolimatta että olin merkannut suunnankin leimasimeen! No ei kun uutta kangasta leikkaamaan ja sitten keskityin vähän paremmin.

Silitin liinan että painovärit kiinnittyy ja taittelin ja ompelin reunat. Olen varsin tyytyväinen lopputulokseen.

Tämä työ oli kuitenkin niin helppo ja nopea, että aloin suunnittelemaan toistakin työtä. Siihen halusinkin väriä sitten oikein reilusti. Haaveissa oli värikäs kassi jonka kuvioisin taikinavärjäyksellä. Perusopinnoissa tein testipalan taikinavärjäyksellä, mutta en sitten enempää ja kiinnostava tekniikka jäi mieleen.Mittasin ostetusta kassista minkä verran tarvitsisin kangasta ja leikkasin palan valkoisesta pellavasta. Sitten sekoittelin sopivan kirkkaita värejä ja värjäsin kankaan kauttaaltaan siveltimellä vedellen.

Sitten valmistin taikinaa vehnäjauhoista ja vedestä ja sitä pitikin tehdä aika monta kertaa että sain riittävästi. Tein kankaalle kolmella eri kokoisella muovipurkilla taikinaympyröitä. Tämä vaihe oli hauska, mutta olisi pitänyt olla vielä tarkempi että joka kohtaan tulee tarpeeksi paksusti taikinaa, koska ohuet taikinakerrokset oli vaikeita raaputtaa sitten irti.

Taikinan kuivuttua painelin ja rullailin kangasta niin että taikinat murtui, että saisin kuvioihin hiusviivoja. Sivelin koko pinnalle mustaa väriä. Kun kangas oli taas kuivunut, raaputin taikinat irti jolloin sain väriä taas näkyviin. Taikinat siis suojasivat ensimmäistä värikerrosta mustalta väriltä.

Taikinan rapsuttelussa oli kova työ ja siihen meni yksi ilta. Mutta olin tyytyväinen siihen miltä kangas tässä vaiheessa näytti. Sen jälkeen silitin kankaan huolellisesti että värit kiinnittyvät ja heitin kankaan pyykkikoneeseen. Koneesta tulikin sitten vähän yllätys, kun musta väri oli haalistunut huomattavasti. Pinta näyttää kuluneelta, kuin kivipestyltä. En voi sanoa että olisin pettynyt lopputulokseen, mutta on se kuitenkin erilainen kuin mikä minulla oli ajatus. Kontrasti värien välillä siis laimeni. Mutta ompelin kankaasta kassin alkuperäisen suunnitelman mukaan ja kassista tuli oikein mukava. Tämä pellavakangas on kassimateriaaliksi sopivan napakkaa, enkä tehnyt kassiin vuoria.

Opiskelut jatkuu

Aloitin 2 vuotta kestävät syventävät opinnot heti perusopintojen perään. Syksyllä ensimmäisenä tehtävänä oli tehdä paperikukka jolla onniteltiin 30 vuotta täyttävää käsityö- ja muotoilukoulu Näppiä. Kukan tekeminen oli kotitehtävä ja sain siihen nopeasti idean kun selasin Pinterestiä. Tein kukan taittelemalla origamia vanhan kirjan sivuista, liimasin yksittäiset kukat yhteen kuumaliimalla ja koristelin vielä pinkeillä puolipallon muotoisilla helmillä. Kaikki alueen näppiläiset tekivät oman kukkansa ja kukat oli esillä Seinäjoen käsittömessulla 4.-6.10.

Myös syventäviin opintoihin sisälty vapaavalintaisia opintoja 16 tuntia. Otinkin heti syksyn alkuun yhden lyhytkurssin, jonka aiheena oli blokkipainanta. Eli idea oli painaa leimasimella vierekkäisiä kuvioita niin että pintä täyttyy. Oli mahdollista painaa kankaalle josta tehdään esim. pyyheliinoja ja sitten oli myös tämä tiskirätti jolle painaa. Valitsin sen, koska pyyhkeitä minulla on aivan tarpeeksi ja tiskirätti on kulutustavaraa joka ei jää iäksi nurkkiin pyörimään. Väriksi tein vaaleansinisen joka sopii meidän keittiönkaappien väriin. Varsinaista blokkipainantaa näistä oli ehkä nuo kaksi ylhäällä keskellä. Käytin noissa neljässä valmiita leimasimia, mutta sitten innoistuin tekemään itsekin leimasimen ja niin syntyi heppakuvioisia rättejä. Tämä heppa oli siis jo kaukana alkuperäisestä blokkipainatusideasta, mutta innostuin niin että painoin lopulta yhteensä 10 rättiä alunperin aikomani muutaman sijaan. Heppaleimasin on nyt sitten valmiina mahdollisia myöhempiä projekteja varten.

Portfolio

Valitsin tähän portfolioon 8 työtä, sellaisia joista pidän eniten. Valitsin siis onnistuneimmat ja ne joita esittelen mieluiten. Nämä 8 olivat myös sellaisia jotka ovat jollain tavalla esillä, eivätkä ole hautautuneet kaap­pien uumeniin. Vähemmän onnistuneet haluan ennemmin vain unohtaa.

Portfolion ulkoasuksi minulla oli kaksi vaihtoehtoa; esimmäisenä Näppi-työnä tehty vuohikirja ja mikrovärjäys-tilkkutyö -tekniikassa tekemäni kierrätyskirjankannet. Ostin siis kirpputorilta kirjan, johon ompelin pel­lavakankaasta kannet ja jonka kanteen tein applikaation seminole-pe­naalin ompelusta ylijääneistä tilkuista. Applikaatioon kirjoin tekstin plan B, koska se kuvasti mielestäni parhaiten tätä että tämä olisi toinen vaih­toehtoni.

Olen kiinnostunut kirjojen uusiokäytöstä ja sain tämän idean kun katse­lin kirpparilta kirjoja mitä voisin käyttää askartelutöissä. Vielä en ole juurikaan muita kirjoja tuunannut, mutta yksi kirja on työn alla. Siitä tulee siis altered book -tyylinen kirja, mikäli se nyt joskus valmistuu.

Tekstien kirjoittaminen tähän tuntui yllättävänkin helpolta. Töiden valin­nassa ja niistä kertomisessa auttoi paljon se, että olin pitänyt oppimisp­äiväkirjaa blogimuotoisena. Kopioin tekstit blogista ja muokkasin niitä jonkin verran ja jonkin verran kirjoittelin lisääkin. Blogissa kuvat olivat pääosassa mutta tähän piti kirjoittaa kuvailua enempi tekstinä.

Tein portfolion tekemisestä toimintasuunnitelman jossa jaoin työn pie­niin osiin ja merkitsin siihen aina kun sain kyseisen osan tehtyä. Tämä tuntui pienentävän urakkaa ja tuntui kivalta kun sai ruksata tehtyjä koh­tia.

Valokuvasin valitsemani työt uudelleen, vaikka niistä kaikista löytyi ku­vat blogistakin. Mutta halusin kuvata työt siten että sain samantyyliset kuvat samoilla taustoilla. Päätin että vaakakuvallisissa laitan kaksi vaa­kakuvaa alekkain, mutta pystykuvallisiin teen ”filminauhat” pienistä vai­hekuvista. Nämä vaihekuvat minulla oli tallessa tietokoneella ja käsitte­lin ne Gimp-kuvakäsittelyohjelmassa jossa oli valmiina filminauha­tehoste.

Paksuja materiaalinäytteitä en halunnut mukaan, mutta koska löysin pöydältä palan tilkkutyötä, päätin sen kuitenkin laittaa. Samoihin aikoi­hin testailin sinettileimasinta ja päätin kiinnittää sinetillä materiaalinäyt­teen narusta jota käytin makrameetyössä.

Otin kirjan sivuista mitat ja päätin sen mukaan minkä kokoisiksi teksti­paperit pitäisi leikata. Koska paperien koko tulisi olemaan huomattavasti A4:sta pienempi, jouduin tekstinkirjoitusvaiheessa suurentamaan sivu­jen reunuksia. Tämän seurauksena teksteistä tulikin pidempiä kuin olin alunperin ajatellut. Kuvittelin etukäteen että jokaisesta työstä teksti mahtuisi yhdelle sivulle ja kuvat toiselle, eli yksi aukeama per työ. Sivuja tuli kuitenkin paljon enemmän. Kahden työn esittelyistä tuli pariton määrä sivuja ja niiden kohdalle päätin jättää sitten tyhjän sivun, eli kir­jan alkuperäisen kuvasivun näkyviin. Toiselle aukeamalle jatkuvien teks­tisivujen alareunoihin piirsin tussilla nuolet.

Laskeskelin kirjassa olevia sivuja ja sitä määrää paljonko sivuja pitää poistaa ja paljonko niitä tulee jättää. Revin kirjasta irti 42 sivua ja näi­den sivujen poistolla sain tilaa kirjan pullistumiselle näistä tulostetuista arkeista jotka liimasin sivuille. Kirjan valitsin alunperin sen koon ja hy­vien tukevien sivujen ja kauniiden kuvien takia. Olisin halunnut poistaa kirjasta kaikki tekstisivut ja jättää vain kuvasivut, mutta se ei teknisesti ollut mahdollista koska sidotussa kirjassa en voinut ottaa arkkien uloim­pia sivuja pois. Nämä uloimmat arkit kun ovat selästä liimautuneet vie­rekkäisiin arkkeihin, niin koko kirjan rakenne olisi kärsinyt niiden repi­misestä. Sen sijaan irrotin arkkien sisäsivuja joissa ei ollut liimaa. Sain kuitenkin peitettyä jäljelle jääneet tekstisivut aika hyvin. Tuntuu että sain kirjasta aika tasapainoisen, se ei pullistele mutta ei ole myöskään etureunasta ohuempi kuin selästä. Eli poistettuja sivuja oli paksuudel­taan suurin piirtein saman verran kuin lisättyä materiaalia.

Tekstisivut tulostin siis paperille ja leikkasin ne leikkurilla kokoon 17x24,5 cm. Päätin myös testauksen jälkeen koristella tekstisivujen kul­mat leikkaamalla niihin kuviolävistäjällä koristekuviot. Yksi sivu meni tässä vaiheessa pilalle ja se piti tulostaa uudelleen.

Mietin myös pitäisikö kuvien taustana olevat sivut jotenkin peittää, esim. valkoisella paperilla tai sivelemällä valkoisella gessolla. Päädyin kuiten­kin siihen että en laita kuvien taustaksi mitään, mutta tein kuviin käsit­telyvaiheessa valkoiset reunat. Niistä tulikin hiukan ongelmia kun valo­kuvia teettäessä niitä ei vaan saatu valokuvausliikkeessä tehtyä saman levyisiksi joka reunasta. Teetin kuvat uudelleenkin vielä eri paikassa, eikä sittenkään lopputulos ollut täysin sellainen kuin halusin. Päätin kui­tenkin että sen on nyt riitettävä, enkä enää kolmatta kertaa teettänyt uusia kuvia. Filminauhakuvien päätyihin piirsin mustalla tussilla reunus­ta, koska nekin oli kuvantekovaiheessa niistä leikkautuneet pois.

Kun materiaalit oli valmiiksi leikattu ja käsitelty, jaoin kaiken materiaa­lin kirjan väliin sivuille ja katsoin miten ne asettuvat. Sitten aloin liimail­la sivuja liimarollerilla. Koska se loppui kesken, liimasin kuvat kiinni kaksipuoleisella teipillä. En mittaillut liimauskohtia viivaimella vaan lai­toin vain silmämääräisesti sivut keskelle. Tämä vaihe oli hiukan vaikea, koska hajataittovian vuoksi en tahdo aina nähdä onko jokin suorassa vai­ko ei.

Aikataulussa pysyin oikein hyvinkin. Tekstit sain kirjoitettua jo 5 viikkoa ennen palautuspäivämäärää ja kirjan viimeistelykin tuli valmiiksi 2 viik­koa ennen määräaikaa. On ollut mukava tehdä tätä ja aikaa on ollut so­pivasti. Kirjan valmistumisen jälkeen haluan vielä videokuvata selausvi­deon liitettäväksi blogiin.

Tein kirjan muuten valmiiksi tätä viimeistä kappaletta lukuunottamatta. Olen aika tyytyväinen teokseeni. Parasta on ehkä se, että sain tosiaan menemään tuon paksuuden tasan, vaikka en vielä kirjaa valitessani tien­nyt yhtään paljonko materiaalia siihen tulisi. Olen myös tyytyväinen sii­hen että sain hillittyä itseäni ”kikkailemasta” liikaa. Itse tekstit pääsevät näin pääosaan eikä koristelut hyppää ensimmäisinä silmille. Töiden valokuvaus onnistui myös hyvin, mutta harmittamaan jää tuo että en saanut kuvista teetettyä täsmälleen sellaisia kuin olisi ollut tarkoitus. Olisin siis halunnut että valkoiset reunukset on täsmälleen saman levyiset kuvien joka reunassa. Hiukan harmittaa myös alkuperäisen kirjan tekstit ja sivunumerot joita jäi näkyviin joidenkin sivujen alareunoihin. Niiden peittämiseksi en vaan vieläkään keksi hyvää ratkaisua.

Makramee

Käsityökoulun perusopintojen viimeinen opiskeltava tekniikka oli makramee. Sehän on nyt kovasti pinnalla ja muotia. En ole varsinaista makrameeta harrastanut aiemmin, mutta täysin samoja solmuja olen tehnyt paracord-naruun kun olen tehnyt poniriimuja.
Tehtävänä oli suunnitella ja valmistaa jokin sisustustuote makramee-tekniikalla. Vapaata seinätilaa minulla ei edelleenkään ole, joten mitään seinälle ripustettavaa en tekisi. Ajatukset muotoutuivat sitten siihen, että yrittäisin tehdä jotain pyöreää työtä, josta voisi tehdä pyöreän koristetyynynpäällisen. Tai sitten saman työn voisi olla pyöreä pöytäliina. Ajatus oli, että aloitan työtä metallirenkaan ympärille ja lisään sitten matkan varrella lisää naruja kun työn ympärysmitta kasvaa. Mitään sellaista mallia en kuitenkaan löytänyt valmiina, joten oli kokeiltava toimiiko se.
Tässä kuvia kokeilutyöstä.

Harjoitustyön tekeminen oli hyvä juttu. Huomasin siinä, että työstä ei tule ollenkaan sellainen kuin ajattelin, raot eivät näytä kauniilta noin tasona. Vasta jos työn nosti kupiksi, avautuivat raot nätisti. Mutta tajusin siis että tämä rakenne ei vaan toimi ja hylkäsin koko suunnitelman.

Aloin miettiä sitten jotain ihan muuta. Pinterestiä selatessa löysin päällystettyjen lasipurkkien kuvia ja niistä otin sitten vaikutteita ja päätin tehdä jotain sellaista. Sisustusesinehän tuollainen purkkikin on.
Etsin kirpputoreilta sopivaa lasipurkkia mutta ei vaan tuntunut löytyvän. Mitään kallista oikeasti vanhaa narupurkkia kun en halunnut ostaa. Mutta sitten hoksasinkin, että meillä oli kotona jo valmiina sopiva purkki. Se oli kannellinen karkkipurkki, josta sitten liottamalla irrotin etiketin.
Sopivaa ohutta lankaakin etsin tovin, mutta sitten löytyi melkeinpä "lottovoitto". Hehkuvan pinkki muurausnaru! Naru oli oikein sopivaa tähän työhön ja ennen kaikkea upean väristä.

Tein työtä varten suunnitelman paperille. Suunnitelmana oli, että tekisin ensiksi alekkain samoille kohdille kaksoistasosolmuja, sitten koko purkin ympäri kierroksen kohosolmuilla ja alimmaiseksi kaksoistasosolmuilla kolmiot joiden alapuolelle hapsut jää vapaasti roikkumaan. Työn edetessä huomasin kuitenkin, että suunnittelemiani kolmioita piti kaventaa, ettei ne tulisi ihan purkin alas saakka. Samoin huomasin että kolmioiden alareunaan kannattaa vielä tehdä kohosolmut niin narut jakautuvat tasaisesti hapsuiksi.

Solmin siis ensiksi kaksinkertaisen narun purkin yläreunaan ja kiinnitin siihen 48 kaksinkertaiseksi taitettua narua aloitussolmulla. Suunnittelemani kuvio piti olla 8:lla jaollinen, niin että tulisi kuusi kolmiota. Käytin aloitusnarun päiden kiinnittämiseen liimaa, koska en halunnut siihen paksua solmua.

Lasipurkissa oli pieni pykälä ja tein noita yläosan suoria pötköjä siihen saakka ja pykälän alapuolelle sitten kierroksen kohosolmua. Kohosolmuja varten laitoin erillisen narun purkin ympäri.

Totesin että kolmioiden jälkeen narujen päät eivät laskeudu kauniisti ja siksi päädyin tekemään myös niiden alapuolelle vielä kohosolmut.

Tässä solmeilut valmiina, lopuksi sidoin vielä hevosenhäntäsolmut kolmioiden kärkiin ja leikkasin narun purkin alareunan kanssa tasan.

Ja tässä valmis purkki kannen kanssa. Olen ihan tyytyväinen tähän työhön. Tätä oli mukava tehdä ja erityisesti tykkäsin tästä materiaalista ja sen väristä.

Lyhytkurssi joulutähdet

Ennen joulua osallistuin lyhytkurssille, jossa tehtiin tällaisia koristetähtiä jouluksi. Pohjana on styroksitähdet ja niiden päälle liimattiin vanhoista kirjansivuista leikattuja palasia. Myös pinta päällystettiin liimalla. Kun liima oli kuivunut, tehtiin yhteen sakaraan reikä ja pujotetittiin ripustusnauha ja siihen koristeeksi puuhelmi. Nämä oli aika nopeita ja mukavia tehtäviä.
Tein nämä kaksi erikokoista tähteä ja näistä suurempi meni joululahjaksi.

Tuftattu nukkatyö

Syksyn viimeisenä aiheena oli tuftaus. Minulla ei ollut siitä mitään aiempaa kokemusta. Tuftauslaite vaikutti kiinnostavalta ja tekniikka jollain tavalla hauskalta.
Työn suunnittelun lähtökohtana piti olla joku tarina, runo, laulu tai loru.
Olen jo pitkään miettinyt että haluaisin tehdä jollain lailla pääsiäisruohoa muistuttavan, pöydällä pidettävän työn. Tässä tekniikassa näin sitten mahdollisuuden toteuttaa tuon ajatuksen. Seinätekstiilille minulle ei olisi paikkaa, mutta pöydällä pidettävä pienehkö kausitekstiili voisi löytää paikkansa. Näistä ajatuksista muotoutui sitten heti työn muodoksi pitkä kapea suorakaide, jota voisi pitää ruokapöydän keskellä. Samoin myös värimaailma oli luonnollisesti vihreä. Koska pelkkä vihreä olisi ollut liian yksinkertainen, päätin käyttää myös hieman keltaista.
Nämä ajatukset oli sitten jo valmiina, kun mieleen tuli laulu joka voisi tähän työhön liittyä. Se on pääsiäisvirsi, jonka sanat alkavat "Käy yrttitarhassa polku". Ajattelin että keltaisesta voisi siis muodostua se polku vihreän keskelle. Värinumerot ovat keltainen 1171 ja vihreät 3611 ja 3613. Halusin käyttää vihreässä kahta eri sävyä niin että pinnasta tulisi elävä.
Työn kooksi päätin 15x55 cm ja se mahtui suorakaiteen malliseen tuftauskehykseen.

Piirsin työn suunnitelman ensiksi paperille ja sitten pohjakankaalle. Pohjakankaan olin leikannut hiukan kehikkoa suuremmaksi ja ommellut siksakilla kankaan reunat. Pingotin kankaan kehyksen piikkeihin.

Aloitin tuftauksen tekemällä keltaisella langalla "polun" työn keskelle. Käytin kolminkertaista lankaa ja kaikki langat samaa keltaisen sävyä. En tehnyt kovin pitkää nukkaa ja päätin jo tässä vaiheessa että tulen jättämään langan lenkeille enkä leikkaa nukkaa auki.

Tuftaus tapahtui työn nurjalta puolelta ja oli jännää sitten katsoa miltä se näyttää. Kun sain keltaisen polun valmiiksi, aloitin reunasta päin täyttämään vihreällä värillä. Käytin kahta tummanvihreää lankaa ja kolmas lanka vaaleampaa sävyä.

Sain työn ensimmäisellä tuftauskerralla tähän pisteeseen, kun tummempi vihreä lanka loppui. Seuraavan viikon aikana ehdin elää tämän työn suhteen epätoivon hetket, kun selvisi että samaa sävyä ei saa enää ollenkaan lisää. Ehdin jo suunnitella että puran koko työn ja teen suorakaiteen sijasta ympyrän jonka aloitan keskeltä ja jatkan spiraalina ulospäin niin kauan kuin langat riittää.

Lankaa kuitenkin löytyi hieman eri sävyä ja päätin purkaa vain toisen vajaaksi jääneen puoliskan. Korvasin sitten uudelleen aloittaessa toisen tummanvihreän langan tällä hieman eri sävyisellä ja lopputuloksesta sitä ei oikeastana huomaa. Tässä valmis tuftaus nurjalta. Tässä vaiheessa korjailin muutamia liian pitkiksi tulleita lenkkejä vetämällä niitä hiukan nurjalle.

Seuraavaksi tausta liimattiin maitoliimalla, niin että lenkit eivät pääse enää purkautumaan. Liima kuivui todella nopeasti siveltimeen ja tämä vaihe ei ollut ollenkaan mukava muutenkaan.

Liiman kuivumisen jälkeen työ irrotettiin kehikosta ja reunat leikattiin muutaman sentin levyisiksi ja huoliteltiin taas ompelukoneompeleella. Reunat taitettiin nurjalle ja kulmat ommeltiin siistiksi käsin.

Valitsin taustakankaaksi harmaan pellavakankaan, jota löytyi omista varastoistani. Ompelin sen käsin reunoista kiinni pienillä pistoilla. Koska työ on pöydällä pidettävä, siihen ei tarvinnut miettiä mitään ripustuskujaa tms.

Tässä työ valmiina. Olen ihan tyytyväinen tähän, siitä tuli hyvin sellainen kuin olin suunnitellutkin. Tämä tekniikka oli mukava, vaikka aluksi tuntui niin jännittävältä että melkein henkeä salpasi. :) Selkäkin meni jumiin tuftauslaitteen käyttämisestä, joten oli ihan hyvä etten tehnyt työstä tämän suurempaa.
Tätä työtä tehdessä opin ainakin sen, että lankaa kannattaa varata varmasti riittävästi jo ennen kuin aloittaa työtä. Tässä tosin oli todella vaikea arvioida paljonko lankaa kuluu.