keskiviikko 7. marraskuuta 2018

Lyhytkurssi: mosaiikkia

Vapaavalintaisten opintojen tuntimäärästä puuttuu minulla vielä jonkin verran. Siksi valitsin syksyn kursseista mosaiikkityön. Ourassa oli mallityönä tehty iso kukkaruukunalunen ja minulla oli kotona sattumalta samanlainen ilman käyttötarkoitusta, joten päätin päällystää sen mosaiikilla.

Minulla tuntuu olevan kuitenkin omituinen viha-rakkaussuhde mosaiikkiin. En tykkää ollenkaan teräväreunaisista ja pihdeillä pienittävistä mosaiikeista, mutta tykkään pyöreäreunaisista sof glass -mosaiikeista. Niissä on siis valmiit muodot joita ei voi pilkkoa, vaan pitää koota kuin palapeliä sovitellen sopivan mallisia paloja paikalleen.
Päätin valita tähän työhön vain pieniä neliskanttisia paloja enkä suunnitellut työtä alussa ollenkaan. Valitsin vain 3 toisiinsa sopivaa väriä ja keskelle pyöreän mosaiikkipalan. Lautanen käsiteltiin vesi-liimaseoksella ennen palojen liimaamista, ettei savi vetäisi liikaa silikonin kosteutta itseensä.

Merkkasin lautaseen keskikohdan josta aloittaa, mutta en hoksannut tässä vaiheessa että olisi kannattanut myös piirtää muutama ympyrä jotka olisi helpottaneet palojen asettelua täsmällisemmin. Palat liimattiin silikoniliimalla, joka ei kuivunut kovin nopeasti, joten se jätti hiukan pelivaraa palojen asetteluun. 3 ensimmäistä kerrosta tein vaan samalla värillä koko kierroksen, mutta sitten huomasin että väreistä voisi tehdä kuvioita ja niin päätin asetella tumminta väriä eli punaista kuvioksi, ja täyttää valeammilla väreillä välit. Niin kuviot muodostui kerros kerrokselta ja yllättävän hyvin palat asettuivat tasan.
Arvelin että reunassa ei kannata edes yrittää enää jatkaa kuviota, joten sen tein kokonaan punaisella ja pienellä sovittelulla sain siinäkin jaettua välit sopiviksi.

Olin oikein tyytyväinen kuvioon kun sain liimauksen valmiiksi. Mutta vielä tyytyväisemmäksi työhöni tulin, kun saumasin sen valkoisella saumalaastilla. Soft glass palat ovat mielestäni todella hienoja ja niistä tulee kolmiulotteinen vaikutelma.

tiistai 6. marraskuuta 2018

Kesätehtävä

Kirjonta on vuoden käsityötekniikka kaikissa Suomen Taitokeskuksissa ja tavoitteena oli tehdä näyttely syksyllä -18 Seinäjoen käsityömessuille Seinäjoen, Vaasan ja Alavuden aikujen Äitini - äitinä -kirjontatöistä.

Aihe oli siis Äitini - Äitinä. Ja aihe ei napannut itseäni yhtään, koska äitiys herättää minussa ensimmäiseksi vain negatiivisia ajatuksia. Onneksi opettaja sanoi heti että voi tehdä myös eläimistä, joten aiheeksi tuli heti Inkeri-kuttuni.
Työn pohjaksi saatiin valkoinen tai pellavanvärinen pellavakangas, kooltaan 25x25, josta kuvioidun alueen kooksi tuli 20x20 cm. Valmis työ laitettiin paspiskehykseen.

Mietin ensiksi vuohien sorkkien jälkien kirjomista, pienet ja suuret jäljet vierekkäin. Sitten mieleeni tuli sarvet, ne olivat oleellinen osa Inkerin äitiyttä, kun se puolusti kilejään vanhempaa kuttua vastaan ja nousikin siinä sitten lauman johtajaksi, ohi sen vanhemman kutun.
Työssä sai käyttää valokuvansiirtoa ja onnistuin löytämään yhden kuvan missä Inkeri on kilien kanssa ja sarvista näkyy juuri sen verran että niitä voi korostaa.

Tein siis kuvansiirron siirtokalvolle tulostamalla ja silitin kuvan kankaalle. Halusin työhön vähän jämäkkyyttä ja laitoin taustapuolelle jäykkää pehmikehuopaa, jota olen käyttänyt joskus tilkkutöihin. Tikkasin reunoihin usean kerroksen suoraa tikkausta, joka kiinnitti pehmikehuovan hyvin. Leikkasin reunoista yli menevät kohdat pois.
Oli siis selvää että halusin korostaa kirjomalla sarvia, mutta sen lisäksi halusin enempikin konekirjontaa ja tein kirjontaa myös vihreällä ruohoon. Kokeilin myös kiertää Inkerin pään tikkauksella, mutta se ei näyttänyt ollenkaan hyvältä joten päädyin purkamaan sen pois. Valitettavasti siitä jäi kuvaan reikiä.
Tein kirjonnat siis vapaalla konekirjonnalla ja kirjontalangalla. Siinä meinasi mennä hermot kun lanka meni koko ajan säikeiksi neulan yläpuolella viimeisessä ohjurissa, eikä neulan vaihtaminenkaan auttanut asiaa. Minulla on niin pitkä aika siitä kun olen viimeksi vapaata konekirjontaa tehnyt, että en enää edes muista kaikkia sen niksejä. Ihan koneen asetuksetkin oli unohtuneet ja ne piti tarkistaa käyttöohjekirjasta.

maanantai 5. marraskuuta 2018

Lasimosaiikki

Kevään 2018 viimeinen tekniikka oli lasimosaiikki lasia lasille ja työn aiheena "Näkymä ikkunasta".
Kun aiheeseen tutustuttiin ensimmäistä kertaa, oli ulkona kova lumimyräkkä ja siitä sain aiheen työhöni. Tuuli pyöritti lunta pyörteisiin ja lumea kuvaavaksi ajattelin parhaiten lasin jossa oli vaaleita kuvioita.

Ensin tutustuttiin vähän tekniikkaan ja harjoiteltiin lasin pilkkomista palasiin. En ollut ennen käyttänyt lasiveistä. Tässä vaiheessa jo huomasin että en tykkää tekniikasta enkä tällaisesta lasista materiaalina, koska reunat on teräviä ja tässä voi vahingoittaa itsensä. Myös se että kerran leikattuja paloja ei enää saa "korjattua", tuntui jotenkin ikävältä.

 
 Valitsin siis pohjaksi pienimmän mahdollisen valmiin lasinpalakoon, koska tosiaan tuntui että en tykkää tekniikasta eikä minulla ole kotona ikkunaa mihin valmiin työn voisi ripustaa. Harkitsin myös neliön mallisen lasimaljakon päällystämistä ja ostinkin jo sellaisen, mutta päädyin sitten kuitenkin tekemään vain tämän lasilevyn päälle tehtävän työn.
Lasilevyt oli valmiiksi 10x10 cm paloina ja niitä kului minulla hiukan yli 3 palaa, koska leikkasin myös välillä pieleen, siis väärin päin kuvioon nähden ja väärän levyisiä suikaleita. Aloitin kuvion kokoamisen paperille piirretyn mallin päälle "pyörremyrskyn" keskeltä ja tuntui vaikealta leikata sopivan muotoisia paloja että kuvio lähtisi kiertymään kuten olin piirrosessa suunnitellut.
Sitten kun sain kaikki palat leikattua valmiiksi, laitoin toisen suunnitelmapiirroksen lasilevyn alle ja aloin liimaamaan paloja yksi kerrallaan silikoniliimalla. Palojen paikat kuitenkin muuttui hieman ja jouduin reunoja lähestyessä leikkaamaan jotakin paloja uudelleen.
 
Silikoniliiman kuivuttua työ saumattiin saumalaastilla. Luonnollisestikin halusin käyttää valkoista laastia. Tässäkin vaiheessa työ tuntui jotenkin epämiellyttävältä, koska piti olla niin varovainen ettei satuta sormiaan lasinpalojen teräviin nurkkiin kun pyyhki laastia työn pinnalta.
Työn ripustamista varten tehtiin metallilevystä kourut työn ylä- ja alareunaan ja ne kiinnitettiin myös silikoniliimalla. Kourun päätyihin porattiin reijät ripustamisessa käytettyä palloketjua varten.
Valmis työ oli näytillä Alavuden kirjastossa muiden Aiku- ja Näppikoululaisten töiden mukana.