Rautalankaa

Kevään viimeiseksi työksi ennen koronaa jäi punontaharjoitus rautalangasta. Tehtiin tällainen vati jonka otin sitten viimeisteltäväksi kotiin. Tämä oli ihan hauska tehdä, mutta ei ollut ihan helppo vaan välillä joutui vähän purkamaankin. Malli on siitä kiva, että tämä tehdään ensiksi tasona ja sitten kulhoa voi syventää tai madaltaa miten haluaa ja jos tarvitsee säilyttää niin voi painaa takaisin tasoksi.

Kotitöitä

Meillä oli kotitehtävänä askarrella paperikassit ja koristella ne miten haluaa. Koko oli vapaa, mutta materiaalina oli paksu ruskea paperi. Otin mallia valmiista paperikassista ja tein kaksi muuten samanlaista kassia, mutta koristelin ne eri tavalla.
Käytin koristeluun akryylivärejä ja painoin kirjaimia ja numeroita vanhoilla kirjapainon puukirjasimilla. Nämä kirjasimet on olleet mulla jo vuosikausia, mutta nyt vasta ensimmäistä kertaa käytin niitä näin. Kollaaseja olen niistä kyllä joskus aiemmin tehnyt.
Tein kahvat valkoisesta ja mustasta narusta ja niitä varten kiinnitin sirkkarenkaat vahvistamaan reikiä. Tämä oli ihan mukava pieni kotityö eikä aiheuttanut kauheasti päänvaivaa kun sain heti tämän idean.

Korona-aika keskeytti käsityökoulun keväällä ja pääsiäisen aikoihin tuli kotitehtäväksi kranssin tekeminen. Minun kranssista tuli hyvin yksinkertainen, vain yksi pitkä pajunoksa ja koristeeksi käpyinen lehtikuusenoksa. Yritin mallailla mukaan myös höyhentä, mutta jotenkin se ei vaan sopinut niin jätin sen pois.

Laitanpa tähän mukaan myös sinänsä käsityökouluun liittymättömän työn. Tein syksyllä tiskirättien painatusta varten heppaleimasimen ja käytin sitä sitten kotonakin. Löysin syksyllä Seinäjoen käsityömessuilta kivoja värejä ja tiskirättejä ja näitä tulikin tehtyä sitten jonkin verran.

Harjansidonta

Alkuvuoden aiheena oli harjansidonta. Se oli ennestään täysin vieras asia minulle, mutta innostuin siitä kovasti.
Aluksi tehtiin harjoitustyö, jossa oli valmiiksi sahattu koivuinen selkä. Vaihtoehtoina oli pyöreä ja salmiakin muotoinen ja valitsin salmiakin. Sitten piirrettiin paperille suunnitelma mille kohtaa selkään porataa reijät joihin harjasniput kiinnitetään. Niiden merkitseminen tehtiin paperin läpi pistelemällä. Sitten reijät porattiin ensiksi selän puolelta 3 mm poralla ja sitten toiselta puolelta kartioporanterällä, jolloin reijistä saatiin kartion muotoisia. Poraamisen jälkeen hiottiin puukappale hyväksi ja sitten käsiteltiin se haluamansa väriseksi. Itse käytin tummaa saunavahaa.

 Seuraavalla kerralla alettiin sitten kiinnittää harjaksia. Niistä oli kaksi vaihtoehtoa ja valitsin jäykemmät, muistaakseni tämä oli jotain kasvikuitua. Toinen vaihtoehto oli pehmeämpää, muistaakseni naudan karvaa ja siinä oli tekokuitua mukana. Harjasnippujen lajittelu sopiviin saman kokoisiin nippuihin ei ollut helppoa. Harjasnippujen kiinnitykseen käytettiin ohutta rautalankaa. Niput kiinnitettiin siis kaksinkerroin ja vedettiin nipun keskikohta reikään metallilangasta vetämällä. Mutta liian kovaakaan ei saanut vetää, koska metallilanka katkesi herkästi. Tule sekin koettua. Sitten piti vain tehdä päättely ja uusi aloitus kuten ihan alussa tehtiin.

 Valmiissa harjassa rautalanka näkyy selässä ja siitä voisi siis tehdä mieleisensä kuvion kun suunnittelee missä järjestyksessä harjakset kiinnittää.

Harjasniput ei tietenkään menneet ihan tasan kun käsin laitettiin, joten harja viimeisteltiin leikkaamalla harjakset suurin piirten tasaiseksi.

Sitten se varsinainen työ, siinä pitikin suunnitella kaikki itse. Sekä selkämateriaali, sen muoto, harjakset, harjan käyttötarkoitus jne.
Koska minulla on varastossa korujen teosta ylijääneitä hevosenjouhia, halusin kokeilla miten harjan teko onnistuisi niistä. Halusin jotain hyvin luonnollista materiaalia seläksi ja niin päädyin etsimään puuladosta sopivaa aihiota. Tarkoituksena oli tehdä kapea yksirivinen käsiharja, jolla voisi pyyhkiä pölyjä.
Koska koin ongelmalliseksi harjoitustyössä saada porattua akkuporakoneella reijät toisiinsa nähden suoraan, tein varsinaiseen työhön ne kapeat aloitusporaukset kotona pylväsporakoneella. Kiinnitin kalikan ruuvilla alla olevaan tukilautaan niin sain sen varmasti pysymään koko ajan samassa kulmassa poraan nähden. Kartioporanterää minulla ei ollut ja siksi ne toiset poraukset tein Ourassa. Mutta kun niitä varten oli jo ensimmäiset reijät valmiina, oli niiden kohdistaminen helpompaa.

Tein ensiksi kaksi harjaa joissa testailin vähän sopivaa harjaksien etäisyyttä. Varreton harja on sentin väleillä ja se oli liian tiheä. Parista kohtaa reikien väli murtui ja reijät tavallaan yhdistyivät. Toisessa laitoin väleiksi 13 mm ja se olikin hyvä. Varsiharjan varteen tein vielä reijän ripustuslenkkiä varten. Lenkin tein ohuesta nahkanauhasta. Tästä varsiharjasta tuli se kaikken parhain harja, olen siihen todella tyytyväinen.

Koska minulla vielä riitti jouhia ja puuladosta löytyi lisää sopivia kalikoita, menin vielä Ouraan tekemään kaksi harjaa lisää. Tein vähän pienemmän varsiharjan lyhyemmillä jouhilla ja toisen melkein samanlaisen kuin ensimmäinenkin. Vaikka jouhet sinänsä oli samanlaiset, niiden pituus vaikuttaa harjan lopulliseen jäykkyyteen. Lyhyemmät harjakset tuntuu jäykemmältä kuin pidemmät. Jouhia käsitellessäkin oli hiukan oppimista, ne olivat pehmeämpiä ja liukkaampia kuin harjoitustyössä käyttämäni harjakset. Mutta toisaalta tykkäsin kovasti niiden tunnusta käsissä.

Tässä vielä nämä kaikki varsiharjat tallin pöydällä kuvattuna. Tallissa nämä onkin jo olleet käytössä, siellä kun on kaikkialle leijuvaa turvepölyä niin harjalla on hyvä sipaista tasoja puhtaaksi.

Pannunalusta

Syksyn viimeisenä aiheena oli pannunalusta. Tekniikka oli täysin vapaa, mutta pannunalustoja piti olla vähintään kahdelle astialle, eli joko kaksi tai useamman sarja, tai sitten isompi.
Aloin heti ideoimaan, että käyttäisin materiaalina vanhoja farkkuja. Muodoksi ajattelin pyöreää, 3 ympyrää jotka ommellaan peräkkäin ja keskinnäinen on suurempi kuin reunimmaiset, eli se olisi kolmen kattilan pannunalunen. Suunitelmana oli leikata farkut kapeiksi suikaleiksi, kierittää suikaleita narun ympärille ja sitten kierittää päällystettyä narua kiekoiksi ja ommella kierrokset toisiinsa ompelukoneella. Alkuvaiheessa epäilin ainoastaan sitä, että tuleeko farkulla päällystetystä narusta liian paksu ompelukoneella ommeltavaksi.
Leikkasin siis farkut suikaleiksi lahkeista pitkittäin, eli kuteen suuntaisesti. Kun sitten aloin kiertämään kangassuikaletta narun ympärille, huomasin pian ongelman. Koska farkku on aika paksua ja kerrokset piti laittaa limittäin toistensa päälle, alkoi siihen nopeasti tulemaan ryppyjä. Jos kangas olisi leikattu viistosti langansuuntaan, se olisi venynyt varmasti sen verran ettei ryppyjä olisi tullut. Mutta koska farkuista on mahdoton leikata pidempää suikaletta viistosti, en voinut ongelmalle oikein mitään.
Sitten olikin vain kaksi vaihtoehtoa, joko pitää kiinni mallista tai materiaalista. Päädyin siihen että haluan pitää kiinni materiaalista ja niinpä aloin suunnitella uutta mallia. Mietin millä muulla tekniikalla saisin työstä paksun ja lämpöä eristävän ja päädyin chenilletekniikkaan. Muodoksi päätin pitkän suorakaiteen, johon mahtuu ne kaksi kattilaa vierekkäin.
Leikkasin farkusta 4 kpl saman kokoisia suorakaiteita ja vielä lisäksi tukihuovasta yhden hiukan pienemmän suorakaiteen. Ompelin yhden farkkukerroksen vapaalla kiemuratikkauksella tukihuopaan kiinni. Sitten pinosin loput 3 kerrosta päällekkäin ja ompelin kerrokset kiinni kauttaaltaan suoralla ompeleella niin että ensiksi muodostui iso sik-sak -kuvio ja sitten siitä tasaisin välimatkoin ompeleen joka puolelle pinta täyteen. Käytin paininjalan reunaa apuna ommelten etäisyyden pitämiseen.

Kun sain ompeleet tehtyä, leikkasin saksilla kaksi päällimmäistä kerrosta farkkua ompeleiden välistä. Sitten ompeli kerrokset reunoista yhteen ja kanttasin reunan ohuemmasta puuvillakankaasta leikatulla kantilla. Valitsin puuvillakankaan värin farkkuun sopivaksi. Pelkäsin vähän kuinka ompelukone selviää tämän paksun reunuksen ompelemisesta ja siksi mitoitin sisällä olevan tukihuovan niin että se jäi reunoista vajaaksi eikä siten tullut tämän ompeleen kohdalle.

Kun ompelut oli valmiit, heitin työn pyykkikoneeseen pyörimään, että chenilleleikkaukset rispaantuisivat ja työ pörhistyisi. Sitä ei kuitenkaan mielestäni tapahtunut tarpeeksi ja niinpä hankasin vielä työtä juuresharjalla. Lopputuloksena on aika paksu ja pörheä, hyvin lämpöä eristävä alusta.

Lyhytkursseja

Päätin kerätä heti syyskaudelta kaikki tarvittavat vapaavalintaiset kasaan, koska sopivia kurssejakin oli ohjelmassa. Aiemmin kerroinkin jo blokkipainannasta, ja myöhemmin osallistuin huovutuskurssille, fimo-askarteluihin ja nahkapaperikurssille.

Nahkapaperi oli mulle ihan uusi materiaali. Tein siitä tällaisen "korin" suojaksi kukkaruukulle. Paperin saumat ommeltiin koneella ja sitä kostutettiin niin kääntäminen onnistui paremmin. Ruttasin sen valmiina kosteana kasaan ja annoin kuivua siihen, niin sain siihen jäämään kivat ruttukuviot. Ruukunsuojus on toiminut hyvin ja on minusta kivan näköinenkin.

Huovutus oli tuttua ennestään. Tein pannunalusen jonka sisään laitettiin rungoksi pari kerrosta muotoon leikattua valmista huopaa. Siihen sitten neulattiin huovutusvillaa päälle molemmin puolin. Tein kuvioksi tuollaisia raitoja kiertämällä hahtuvalankaa työn ympäri.
Tämä oli aika helppo ja nopea toteuttaa, koska sisällä oleva huopa helpotti paljon muodon saamista ja pysymistä ja alussa tehty neulahuovutus sai villat pysymään hyvin paikallaan.

Ennen joulua oli vielä Fimokurssi, jossa siis voi askarrella joulukoristeita tai mitä vaan Fimo-massasta. Massa oli minulle tuttua jo ennestään. Tein valkoisesta massasta piparimuoteilla heppa- ja vuohihahmoja. Käytin yhden palan Fimoa ja sain siitä useita hahmoja. Harmittaa vaan että näissä tuo reijän paikan arviointi meni pieleen ja kumpikaan ei ripustettaessa roiku suorassa. Vuohi on takapainoinen ja heppa etupainoinen. :D