Aihe oli siis Äitini - Äitinä. Ja aihe ei napannut itseäni yhtään, koska äitiys herättää minussa ensimmäiseksi vain negatiivisia ajatuksia. Onneksi opettaja sanoi heti että voi tehdä myös eläimistä, joten aiheeksi tuli heti Inkeri-kuttuni.
Työn pohjaksi saatiin valkoinen tai pellavanvärinen pellavakangas, kooltaan 25x25, josta kuvioidun alueen kooksi tuli 20x20 cm. Valmis työ laitettiin paspiskehykseen.
Mietin ensiksi vuohien sorkkien jälkien kirjomista, pienet ja suuret jäljet vierekkäin. Sitten mieleeni tuli sarvet, ne olivat oleellinen osa Inkerin äitiyttä, kun se puolusti kilejään vanhempaa kuttua vastaan ja nousikin siinä sitten lauman johtajaksi, ohi sen vanhemman kutun.
Työssä sai käyttää valokuvansiirtoa ja onnistuin löytämään yhden kuvan missä Inkeri on kilien kanssa ja sarvista näkyy juuri sen verran että niitä voi korostaa.
Tein siis kuvansiirron siirtokalvolle tulostamalla ja silitin kuvan kankaalle. Halusin työhön vähän jämäkkyyttä ja laitoin taustapuolelle jäykkää pehmikehuopaa, jota olen käyttänyt joskus tilkkutöihin. Tikkasin reunoihin usean kerroksen suoraa tikkausta, joka kiinnitti pehmikehuovan hyvin. Leikkasin reunoista yli menevät kohdat pois.Oli siis selvää että halusin korostaa kirjomalla sarvia, mutta sen lisäksi halusin enempikin konekirjontaa ja tein kirjontaa myös vihreällä ruohoon. Kokeilin myös kiertää Inkerin pään tikkauksella, mutta se ei näyttänyt ollenkaan hyvältä joten päädyin purkamaan sen pois. Valitettavasti siitä jäi kuvaan reikiä.
Tein kirjonnat siis vapaalla konekirjonnalla ja kirjontalangalla. Siinä meinasi mennä hermot kun lanka meni koko ajan säikeiksi neulan yläpuolella viimeisessä ohjurissa, eikä neulan vaihtaminenkaan auttanut asiaa. Minulla on niin pitkä aika siitä kun olen viimeksi vapaata konekirjontaa tehnyt, että en enää edes muista kaikkia sen niksejä. Ihan koneen asetuksetkin oli unohtuneet ja ne piti tarkistaa käyttöohjekirjasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti