Valoilmiö

Näpin kesätehtävä
- tarkkaile valoa ja valaistusta
- kuvaa valoa aamulla, päivällä, illalla, yöllä, luonnon- ja keinovaloa, heijastuksia...
- valitse 3 mielestäsi onnistuneinta kuvaa ja kirjoita omia ajatuksiasi valosta

Alkukesästä ei tullut kovin paljon kuvattua, silloin tuntui että on koko kesä vielä aikaa. Satunnaisissa kuvauksissa pidin kuitenkin tämän ajatuksen mielessä, mutta pelkästään valoa en lähtenyt kuvaamaan vaan kaikki valitsemani kuvat tulivat oikeastaan puolivahingossa muiden kuvausten yhteydessä.
Pitkin kesää tiputtelin siis teemaan sopivia kuvia kansioon ja lopulta niistä olikin todella vaikeaa valita nämä kolme kuvaa.

Tämä ensimmäinen kuva oli selkeä ykkönen ja oikeastaan kaikki muut jäivätkin tämän varjoon. Tämän otin jo kesäkuun alussa eli tämä oli myös ihan ensimmäisiä kuvia joissa teema oli mielessäkin. Tilanne oli ainutlaatuinen, pääsin ensimmäistä kertaa näkemään ja kuvaamaan varsan syntymän. Sattui olemaan aurinkoinen ilta ja aurinko paistoi takana näkyvistä ikkunoista sisään saakka. Varsa näki siis ensimmäistä kertaa päivänvalon.

Vaikka päätin että minähän en sitten mitään auringonlaskukuvia ota enkä tähän sellaista ainakaan valitse, niin silti valinta lopulta osui myös tähänkin kuvaan. Tämäkin otettu alkukesästä kun olin kaverin kanssa matkalla etelään, pysähdyimme jossakin tauolle. Kello oli noin 23 aikaan illalla ja kamera oli pakko kaivaa esiin kun taivas oli niin huikean värinen. Kuvassa ei sinänsä nyt oikein mitään taiteellisuutta ole, mutta tähän tuli mukaan myös tuo keinovalo autosta.

Tämä on ainut kännykällä otettu kuva. Valitettavasti kadotin vahingossa sen alkuperäisen kuvan puhelimesta, mutta tämä facebookkiin lataamani pienennetty kuva oli siellä tallessa. Tässä oli ennen kaikkea hauska tilanne, kun kissa makasi tallin ikkunalla ja talo heijastui hienosti ikkunasta. Kuvaan tuli myös suorempaa auringonvaloa, joka näkyy kissan takana tallin sisäseinässä. En oikein tiedä miten ihmeessä tuo heijastuskuva näkyy noinkin selvänä. Johtuu ehkä siitä että ikkuna ei ole lasia vaan pleksimuovia.

Oivallus kotitehtävä

Kevään aikana meillä oli kotitehtävänä seuraava:

"Ideoi jollekin esineelle/esineille uusi merkitys (tai käyttötarkoitus) ja toteuta se. Älä tyydy ensimmäiseen ideaasi vaan mieti useampia vaihtoehtoja, joista valitset itseäsi kiinnostavan. Esittele ideasi ja tuotoksesi ryhmälle."

Mullahan tuli tietysti mieleen heti paljonkin juttuja joita olen jo toteuttanut. Esim.

• Lapsen kumppareista kynäpurkit
• Kukkapurkista kauhakuppi
• Kissanruokapusseista kassi
• T-paidan pipo

Ideoita:

• Vanhasta ikkunasta liitutaulu tai taulunkehys
• Jostain vanhasta pyöreästä esineestä kellotaulu

Toteutukseen päätyi sitten kuitenkin lopulta tällainen tuikkuteline vanhoista poninkengistä. Idea ei ole oma, vaan löysin mallin Pinterestistä.

Pinterestistä keräsin runsaasti ideakuvia mitä näistä vanhoista kengistä voisi tehdä. Hain vanhoja kenkiä tallilta jo muutama vuosi sitten ja siitä lähtien ne ovat odottaneet inspiraatiota. Lähinnähän siinä on tökännyt se, että piti opetella hitsaamaan. Yhden oppitunnin verran sitä sitten kokeilin alkuvuodesta, ennen kuin tämän työn sain aikaiseksi. Isäntä oli toki apuna mutta itse hitsasin. Oli se jännää puuhaa, kädet tärisi ja hengitystä piti pidättää! :)
Lopputulokseen olen tosi tyytyväinen ja nyt pää pursuaa lisää ideoita ja kenkiäkin jo hankin lisää.

Inspiraatioita:
Hevosenkenkäjuttuja
Steampunk-valaisimia

Mosaiikkia

Kevään viimeisenä aiheena oli mosaiikkityöt. Etukäteen en ollut kovinkaan ihastunut aiheesta, en ole koskaan aiemmin mosaiikkitöitä tehnyt. Enkä ihan tässä ensimmäisen harjoitustyön aikanakaan vielä aiheeseen ihastunut.
Ensiksi tehtiin siis joku pieni ja helppo tasotyö. Halusin tehdä sydämen muotoisen pannunalustan, sahasin pohjalevyn kotona hiihtolomaviikolla.
Mosaiikkejahan oli tosi paljon valittavaksi. Päädyin kuitenkin valitsemaan keittiöön sopivaa sinistä ja valkoista. Siniset pienet neliöt käytin siltään reunustamiseen, isompia luonnonvalkoisia neliötä leikkasin pienemmiksi, yhden palasen aina neljäksi.
Tämä työ oli aika nopea tehdä, kun mosaiikit sai vaan suoraan liimata pohjalle ja sitten vaan myöhemmin tehtiin saumaus.
Sinänsä tämä harjoitustyö oli tarpeellinen, tässä opin ainakin sen että pienen tilan täyttäminen ei ole kovin helppoa, siis tuon sinisen rinkulan sisusta. Tämä toteamus vaikutti myös varsinaisen työni suunnittelemisessa.

Mosaiikkipaloja pengastaessa ihastuin kuitenkin pyöreäreunaisiin soft glass -paloihin. Olisin tietysti halunnut ihan pinkkiä, mutta sitä lähinnä saatavilla oleva väri oli tämä punainen. Näissä oli monia muotoa, erilaisia kolmioita ja kahta kokoa neliöitä. Näiden lisäksi halusin työhöni myös hiukan lasipintaisia paloja. Ne oli pieniä neliöitä jotka leikkasin sitten keskeltä kahtia suorakaiteiksi.




Aiheena meillä oli puutarhaan tuleva mosaiikilla päällystetty veistos, jonka runko tehtäisiin kanaverkosta muotoilemalla. Aika nopeasti minulle tuli idea ripustettavasta, pulleasta sydämestä, jonka päällystäisin noilla punaisilla soft glass -paloilla.
Ihan ensiksi siis piirsin paperiin muotoa jonka mukaan leikkasin palat kanaverkosta. Muotoilin paloja hiukan pulleiksi ja kiinnitin ne reunoistaan vastakkain, niin että väliin tuli sanomalehtiä pitämään muoto pulleana.
Ylös ripustuslenkiksi laitoin ruuvisokan.

Seuraavan työvaiheen unohdin valitettavasti kuvata. Siinä kanaverkko päällystettiin kipsinauhalla. Kipsinauha on siis samaa jota käytetään ihmisten kipsaamiseen; se kastellaan vedessä ja asetellaan paikalleen ja se kuivuu aika nopeasti.
Kipsinauhan päälle laitettiin seuraavalla kerralla tasoitetta, sillä peitettiin koko pinta ja pyrittiin saamaan alta kuultavat kanaverkon kohoumat piiloon.

Sen kuivuttua saikin aloittaa mosaiikkien kiinnittämisen. Päädyin tekemään peilipalasista reunan ympäri kiertävän kapean nauhan. Peilipalat liimattiin tavallisella liimalla, ettei niiden peilipinta vahingoitu ajan saatossa.

Sitten päästiinkin oikein itse asiaan, tämä oli mielestäni se kaikista mukavin työvaihe.  Tykästyin kovasti näihin pyöreäreunaisiin paloihin ja tässä vaiheessa suhtautumiseni koko mosaiikkityöhön muuttui. Tämähän oli tosi mukavaa, ihan kuin palapelin kokoamista. Näitä pyöreäreunaisia kun ei siis voi pilkkoa palasiksi, vaan aina pitää vain etsiä juuri sopivat palat.
Tätä tein yhden puolen kerrallaan ja ensimmäisen puolen valmiiksi saatuani ei olisi millään malttanut jättää työtä kuivumaan seuraavaa kertaa varten.

Viimeisenä työvaiheena olikin sitten sumalaastin levittäminen. Tämä oli myös ihan mukava työvaihe. Työn ulkonäkö muuttui tässä yllättävän paljon. Laastia siis vaan levitettiin ja paineltiin saumoihin ja hetken kuivahtamisen jälkeen kiillotettiin laastit pois mosaiikkien pinnoilta.

Täytyy sanoa että lopputulokseen olen sitten erittäin tyytyväinen! Tämä todellakin ihastutti minut mosaiikkitöihin ja saa nähdä jospa joskus teen vielä jotain muutakin. Lähinnä nyt mieleen tuli jonkin pöytätason päällystäminen. Ja ehdottomasti noilla soft glass -paloilla!

Veistoksenhan oli tarkoitus tulla puutarhaan, mutta meillä ei ole puutarhaa ja talon räystääseen ripustaminenkaan ei oikein ollut vaihtoehto. Siksi sydän päätyikin ainakin tässä vaiheessa tallin seinälle, siellä oli sopivasti valmiina tuollainen lyhdynkannatin johon sen nyt laitoin. Voi olla että paikka vielä vaihtuukin jonnekin muualle, mutta olkoot nyt tässä. En suunnitteluvaiheessa hoksannut sitä, että jos sydämen ripustaa jonnekin ulos seinälle, se todennäköisesti heiluu tuulessa ja voi hakkautua rikki jos vieressä on seinä.

Keppihevonen

Kolmas valitsemani Ouran lyhytkurssi tältä keväältä oli keppihevoskurssi. Ihastuin mallina olleeseen keppariin, erityisesti sen hassu Fantti-langasta tehty harja ihastutti, samoin langasta tehdyt silmäripset.

Omaan keppariin valitsin väriksi luonnonmustan. Samoin harjaksi laitoin mustaa, mutta kepin maalasin pinkiksi.
Kepparin pää tehtiin siis huovuttamalla aidosta lampaanvillasta. Villaa neulahuovutettiin aluksi kaksinkertaisesta retkipatjasta tehdyn muotin päälle. Myös silmät laitettiin esihuovasta neulalla nakuttamalla paikalleen.

Pikku-Tanya

 

Taakse harjan alle tein pinkin sydämen, mutta se upposi niin hyvin mustaan villaan ettei paljoa valmiina erottunut. Ompelin sen ympärille sitten vielä langasta kierroksen.

Huovutus tapahtui siis ensiksi neulaamalla, sen jälkeen jatkettiin märkähuovutuksella hyttysverkon läpi. Kun pinta oli hiukan huopunut, käärittiin työtä bambuverhon väliin ja jatkettiin huovutusta rullaamalla.
Korvat tehtiin leikkaamalla valmiista huopalevystä palat ja päällystämällä ne neulaamalla pään väristä villaa. Rullausvaiheessa myös korvat laitettiin mukaan huopumaan.
Kun huovutus näytti hyvältä, leikattiin kaulan kohdalle aukko josta muotti otettiin pois ja jatkettiin vielä vähän käsin hinkkaamalla taivekohtia. Lopuksi työ huuhdeltiin hyvin ja pintaa tasoitettiin kaulimalla. Lopuksi pää täytettiin kevyesti sanomalehdillä ja jätettiin kuivumaan.

Viimeistelyssä ommeltiin silmien napit ja korvat paikalleen, sitten ihan vaan langalla silmäripset ja suu. Pää täytettiin tiiviisti vanulla ja laitettiin kaulaa täyttäessä mukaan keppi. Kepin päähän naulattiin pilttipurkin kansi, että se pysyisi hyvin paikallaan. Alareunan aukko ommeltiin sitten umpeen ja lopuksi ommeltiin harja yksi fanttilanka kerrallaan paikalleen.

Kankaanpainantaa

Vuoden alussa alkoi uusi aihe, kankaanpainanta. Tai ei pelkkää painantaa vaan myös muuta värjäystä ja kuviointia. On tehty kokeilutilkkuja eri tekniikoilla ja harjoiteltu värien sekoittamista. Ensimmäisellä kerralla tehtiin paksumpaan painopastaan ja toisella kerralla ruiskuemulsioon.
Painopastalla tehtiin värikokeiluja, itse tein nämä harmaa-musta sävyiset palat. Näitä tehtiin sekä valkoiselle puuvillakankaalle että pellavakankaalle.
Nämä malliväripalat jaettiin sitten kaikille.

Monta tekniikkaa olin jo joskus aiemminkin kokeillut, mutta laatalla painaminen oli uutta. Tämä monotypia oli todella mielenkiintoinen tekniikka ja tykkäsin ainakin tekemieni kokeilutilkkujen lopputuloksesta. Kangasväriä siis levitetään erilaisilla tekniikoilla keramiikkalaatalle ja painetaan siitä sitten kankaalle.
Tein kaksi kokeilua, oranssiin tuputin värin superlonilla ja sitten poistin väriä kapealla siveltimellä kiemuraisia uria tehden.

Toisen tein violetilla, siihen vetelin laineisia kuvioita superlonilla, tästä tuli jännä kolmiulotteinen vaikutelma.

Erilaisilla esineillä kokeiltiin tehdä kuvioita kankaalle. Tässä siis painopastaan tehty väri.

Vasemmalla ylhäällä mustat pisteet on tehty haarukalla, siniset täplät legopalikalla. Siniset pienet ympyrät on tehty kynällä, ruutumainen kuvio papiljotilla pyörittämällä. Oranssit pienet pisteet tuli kynsiharjasta.

Kokeilimme myös vehnäjauhobatiikkia. Tätä tekniikka olen joskus kauan sitten kokeillut, mutta silloin käytin silkkivärejä. Tässä vasemmanpuolimmaisessa on pullosta pursotettua taikinaa ja oikeanpuolimmaisessa on mukilla painettu ensiksi taikinaan ja sitten kankaalle.


Lisäksi kokeiltiin erilaisia estojuttuja kontaktimuovin ja paperista leikattujen kuvioiden avulla. Ruiskuemulsioväri imeytyi kankaaseen kontaktimuovikuvion alle, mutta painopastalla tehden kuvio jäi näkyviin.

Tässä oikeanpuolimmaisessa tilkussa myös foliopainantakokeilu.

Kokeiltiin myös aurinkovärjäystä, tein kaksi palaa joissa toisessa muovista leikattuja sydänkuvioita ja toisessa vain koko tilkku rypistettynä.


Tuosta rypistetystä pinnasta tuli mielestäni tosi kiva.

Sitten aloimme suunnitella sitä varsinaista työtä. Siinä piti käyttää kahta erilaista tekniikkaa, eli tausta käsitellä jotenkin ja sitten painaa siihen jotain. Painatuksessa ei saanut käyttää sabluunaa, vaan leimasinta jonka voi tehdä joko linosta kaivertamalla tai pressprint-levystä. Päädyin jälkimmäiseen.
Työn piti olla sarja ja sisustukseen sopiva.

Aiheeksi valikoitui melko nopeasti heppa. Tässä suunnitelmaa. Ajattelin siis tehdä kaksi pystymuotoista taulua.

Hepan muodon otin piparkakkumuotista. Koska halusin tehdä hevosen peilikuvana, sopi pressprint-levy siihen hyvin kun sitä voi käyttää molemmin puolin leimasimena. Kahvaksi laitoin taitetun maalarinteipin joten sen sai helposti irrotettua.

Tein painatusta varten harmahtavan painovärin johon käytin peittävää valkoista painopastaa. Tein muutamia painatuskokeiluja.

Taustaa varten tein kokeilun johon laitoin pari muovista leikattua tähteä siniselle ruiskuemulsiolla värjätylle pohjalle. Muovikuvioista tuli siis aurinkovärjäys, kun väri pakeni nopeammin kuivuville alueille, pois muovin alta.

Tässä kokeilin sitten painatusta tuolle pohjalle. Totesin että tämä toimii.

Tein sitten varsinaista työtä varten samalla tekniikalla taustakankaan, johon laitoin yläosaan muovista leikattuja tähtiä. Tein toisen kokeilunkin suolavärjäyksellä mutta siitä ei mielestäni tullut tarkoitukseen sopivaa.

Alunperin haaveilin tekeväni heppoihin jotain kolmiulotteista, harjat ja hännät. Tein useita kokeiluja testipalaan, mutta en vain saanut niistä kauniin näköisiä vaikka kokeilin erilaisilla langoillakin. Joten päätin jättää ne sitten pois.

Leikkasin palat kotona oikeaan kokoonsa ja ompelin reunat saumurilla.

Kankaat laitettiin mittojen mukaan leikattuihin levynpalasiin. Laitoin kankaiden alle etupuolelle ihan ohutta pehmikehuopaa.

Tässä taulut valmiina.

Kankaanpainannasta: http://www.uiah.fi/virtu/materiaalit/kankaanpainanta/index.html

Kuvansiirto

Kevään toisella vapaavalintaisella lyhytkurssillani tehtiin kuvansiirtoa puulevylle. Meillä kävi tammikuussa valokuvaaja ottamassa kivoja talvisia kuvia poneista, joten mulla oli ihan valinnan vaikeus kuvissa. Alunperin oli tarkoitus tehdä vain yksi taulu, mutta vaikean valinnan takia niitä tulikin sitten kaksi. Ja samalla vaivallahan ne siinä tulivat.
Kuvat tulostettiin lasertulostimella peilikuvina ihan tavalliselle tulostuspaperille. (tämä tehtiin Ourassa valmiiksi, vein vain kuvat muistitikulla)
Koivuiset liimapuulevyt oli tilattu valmiiksi 20x20 ja 20+29 cm kokoisina. Niiden reunat kierrettiin ensiksi maalarinteipillä ja sitten pinta siveltiin liimalakalla. Sen päälle laitettiin kuva tulostuspuoli levyä vasten. Sitten päälle laitettiin suojamuovia ja rullattiin kumitelalla niin että paperi meni tiiviisti levyä vasten. Vähän tuli toiseen ryppyä ja liimaakin meni väärään väliin. Sitten pyyhittiin ylimeneviä liimoja pois ja irrotettiin suojana olleet maalarinteipit. Taulut jätettiin kuivumaan seuraavaan kertaan.
Sitten paperia kostutettiin sienellä ja alettiin hiomaan sormenpäillä niin että paperikuidut hiertyivät pikku hiljaa pois. Välillä kuivattiin ja sitten taas tuli valkoista kuitua lisää esiin.
Kun kaikki paperi oli pois, jäi vain tulostinmusteet kiinni lakkaan. Lopuksi taulut vahattiin kevyesti.

Neliön muotoinen taulu ei ole vielä löytänyt paikkaansa, mutta suorakaiteen muotoisen vein töihin ja siitä on jo muodostunut minulle ns. voimakuva. Jotenkin sitä katsomalla tavoitan sen onnellisen olon joka minulla oli kuvaa ottaessa. :)

Linkki talteen. http://www.avoinmuseo.fi/craftmuseum/kasityonurkka/ohje.php?id=41

Nipsukukkaro

Vapaavalintaisiin opintoihin voi ottaa Ouran lyhytkursseja. Tämän kevään kurssivalikoimasta ilmoittauduin kolmelle kurssille, joista ensimmäisen aiheena oli nipsukukkaro.

Mallikukkarot oli tehty painamalla leimasinkuvioita pellavakankaalle, mutta itse en halunnut tehdä painatusta vaan otin kotoa mukaan pellavakankaan lisäksi tilkkutyökankaista leikkaamiani kuvioita ja valitsin kukkaroon laitettavaksi kissankuvatilkun. Tilkun kiinnitin liimaharsolla ja sen lisäksi vielä ompelemalla reunasta.
Kukkaron tekeminen oli ihan mielenkiintoista ja olen tyytyväinen lopputulokseen. Ehkä olisi kannattanut kuitenkin pestä tuo kangas etukäteen, se olisi voinut pehmentää sitä. Tykkään kukkaron mallista, erityisesti tuo laskos on hyvä kun se tuo kukkaroon tilavuutta.

Nipsut kiinnitettiin ompelemalla ja tässä työssä ehkä mulle tarpeellisinta oppia olikin juuri tuo nipsun kiinnitys. Mulla on jossain laatikossa jemmassa kauan sitten jostain ostamani nipsu, jospa sekin tulisi vielä joskus käytettyä kun nyt tiedän miten se kiinnitetään.